Paavo Kuronen

Uusi Maailmanjärjestys on täällä osa 2

Joskus vakavia aiheita miettiessä on vaikea ottaa rennosti, ja säilyttää huumorintajunsa. Esimerkiksi näiden kirjoitusten aihe on äärimmäisen vakava, ehkä vakavin kaikista. Nimittäin globaalin yhteiskuntamme huipulle kiivenneiden vallanhimoisten ja murhanhimoisten psykopaattien välitön, häiritsevän todellinen ja jatkuva uhka. Tämä on itseasiassa se tila, jossa kaikki maailman ihmiset elävät, vaikka eivät itse tätä tajuaisikaan. Ja kun sinä tajuat tämän, ja tajuat, että muut eivät tajua, mitä muuta voit tehdä, kuin yrittää varoittaa heitä – ei välttämättä siksi, että olisit niin hyvä ihminen ja välittäisit muista niin paljon, vaan siksi, että välität itsestäsi. Muutenhan näiden psykopaattien hulluus tappaa lopulta minut, siksi minun täytyy varoittaa ihmisiä. Tämä on täysin homo economicuksen, rationaalisen utilitaristin, informoidun oman edun maksimoijan logiikan mukaista.

 

Tämä terveellinen itsekkyys ei tietenkään poissulje Uudesta Maailmanjärjestyksestä varoittamisen altruismista, empatiasta, lähimmäisistä välittämisestä, rakkaudesta kumpuavaa perusolemusta. Se on myös täydellistä itsensä uhraamista, itsensä asettamista pilkattavaksi, naurunalaiseksi, jopa vihattavaksi kaikkien pelastamiseksi. Salaliittoteoreetikoitahan tunnetusti pilkataan halventavilla nimityksillä, puhutaan ”foliohatuista” ja ”hörhöistä”, kukaan ei ainakaan itse halua tulla pidetyksi jollain tavalla epänormaalina salaliittoteoreetikkona. Miksiköhän? Voisiko olla, että globaali valtarakenne on halunnut ja pystynyt mustamaalaamaan sen todellisen luonteen paljastavan ihmisjoukon? 

 

Eikö salaliittojen ja niitä koskevien teorioiden pitäisi olla kunnioitettuja ja arvokkaita tutkimuskohteita siinä missä muidenkin tieteenalojen? Miksi historiantutkimuksen ja filosofian ei pitäisi avoimin mielin ja avoimesti tutkia tätä oikeastaan filosofian olennaisinta kysymystä? Salaliittoteorioita koskeva tutkimushan käytännössä sisällyttää itseensä kaikki perinteisen filosofian osa-alueet.

 

Pohjimmiltaanhan salaliittojen paljastaminen on sovellettua etiikkaa, valheen vastustamista totuudella, pahuuden vastustamista hyvyydellä, valon osoittamista pimeyteen. Se on kyseenalaistamista, auktoriteettien epäilemistä ja kritisointia, se on totuuden puhumista vallalle ja vallan alaisille vallasta.

 

Toisaalta se on epistemologiaa: miten voimme tietää kuka puhuu totta? Miten voimme tietää, ettei maailmaa hallitseva salaliitto ole valehdellut meille aivan kaikesta? Huomatkaa tässä yhteys kahteen merkittävään ajatukseen filosohian historiasta.

 

Platonin luolavertaushan nostaa esiin saman koko todellisuuskäsityksemme perimmäisen valheellisuuden mahdollisuuden. Myös Descartes epäili, josko pahantahtoinen demoni oli manipuloinut hänen kaikkia aistejaan, ja päätteli, ettei voi luottaa ulkoisen maailman olemassaoloon, mutta oman ajattelunsa olemattomuutta hän ei voinut pitää mahdollisena, ja päätyi näin toteamaan: ajattelen – siis olen.

 

Platonin luolavertaus on hyvä kiteytys salaliittoteorioista, ensimmäinen, arkkityypillinen salaliittoteoria. Sehän kuului kutakuinkin näin:

 

Joukko ihmisiä asuu kylmässä, pimeässä ja märässä luolassa. Heidän päänsä on kahlittu tuijottamaan luolan seinämälle heijastuvia himmeitä varjoja, jotka syntyvät, kun luolan oviaukolla palavan tulen edessä kuljetaan ja kuljetetaan erilaisia tavaroita. Luolan asukkaiden kaikki keskustelut koskevat näitä himmeitä varjoja, ja he analysoivat niitä ja ovat ylpeitä varjoja koskevasta tiedostaan. He kuvittelevat, että tämä heidän elämänsä ja yhteiskuntansa luolassa on koko todellisuus.

 

Eräänä päivänä yksi luolan asukkaista pääsee kuitenkin irti kahleistaan ja ulos luolasta. Ja hän näkee kesäisen luonnon koko loistossaan ja kukoistuksessaan, ja kirkkaan, lämpimän auringon sinisellä taivaalla. Hän on tullut ulos pimeästä, märästä ja kylmästä valoon, lempeään tuuleen ja lämpöön. Kerralla hän ymmärtää koko siihenastisen elämänsä olleen valetta. Pystyttekö kuvittelemaan, miltä tällainen kokemus voisi tuntua?

 

Luolan asukas muistaa ystävänsä luolassa ja rientää oitis kertomaan heille ilosanoman suuremmasta todellisuudesta. Ilosanomaa ei kuitenkaan oteta vastaan, vaan luolan seinää tuijottava yhteiskunta vain nauraa ulkopuolella käyneen henkilön tarinalle, koska hänen aurinkoon tottuneet silmänsä eivät enää erota varjoja pimeässä.

 

Miten tämä arkkityypillinen vertauskuva pitäisi tulkita tänä päivänä? Me olemme luonnollisesti kaikki luolan sisällä. Koko yhteiskunta elää itsepetoksessa ja valheessa. Mutta huomatkaa, että osa luolan asukkaista ei ole tuijottamassa seinää, vaan kuljettamassa tavaroita luolan suuaukolla palavan tulen ja seinän välissä. Tämä tärkeä yksityiskohta tuntuu jäävän luolavertauksesta puhuttaessa usein huomioimatta.

 

Koko set-uppi, että osa tuijottaa kahleissa seinää ja osa kuljettaa tavaroita tulen edessä tuntuu omituiselta. Ensimmäistä kertaa lukiessani tämän vertauksen en ymmärtänyt, mitä nämä tulen edessä tavaroita kuljettavat ihmiset olivat. Ajattelin, että he olivat vain jonkinlaisia neutraaleja ohikulkijoita, epäoleellisia vertauksen sanoman kannalta. Mutta sitten aloin miettimään. Hetkonen, mitä hittoa nämä ihmiset tekevät luolan sisällä, miksi tuli on sytytetty luolan oviaukolle? Sitten tajusin: varjot heijastetaan tietoisesti, nämä tavaroiden kuljettajat tietoisesti huijaavat syvemmällä luolassa olevia asukkaita. Muutenhan he puheen kuullessaan menisivät kertomaan seinän tuijottajille, mitä on meneillään. Mutta hekin ovat edelleen luolan sisällä, he eivät näe aurinkoa, eivätkä pääse luolasta pois, koska keskittyvät heitä syvemmällä, heitä alempana olevien ihmisten hallitsemiseen. Nämä ihmiset edustavat meitä salatun tiedon avulla hallitsevaa psykopaattista eliittiä.

 

Luolasta pois pääsevä henkilö on salaliittoteoreetikko, todellinen filosofi, jonka uteliaisuus ja tiedonjano johdattaa kyseenalaistamaan vallitsevan yhteiskunnan, ja joka lopulta onnistuu vapautumaan hallitsevan ideologian kahleista. Valitettavasti ihmisparat pitävät kynsin ja hampain kiinni kahleistaan, ja kieltäytyvät siksi kuulemasta, kun heille kerrotaan heidän valheellisen maailmankuvansa kanssa ristiriitaista informaatiota.

 

Moderni versio Platonin allegoriasta on 1999 valmistunut scifi-toimintaseikkailu Matrix.

Matrixissa päähenkilö Neo on 90-luvulla amerikkalaisessa suurkaupungissa elävä tietokonehakkeri, jolle paljastuu, että hän on elänyt koko elämänsä Matrix-nimisen tietokonesimulaation sisällä. Matrix on virtuaalitodellisuus, jonka tekoälyn saavuttaneet koneet ovat luoneet viljelläkseen ihmisiä ja elääkseen näiden energialla.

 

Koneita vastaan taistelevaa joukkoa johtava Morpheus selittää Neolle:

 

Morpheus: I imagine that right now, you're feeling a bit like Alice. Hmm? Tumbling down the rabbit hole?

Neo: You could say that.

Morpheus: I see it in your eyes. You have the look of a man who accepts what he sees because he is expecting to wake up. Ironically, that's not far from the truth. Do you believe in fate, Neo?

Neo: No.

Morpheus: Why not?

Neo: Because I don't like the idea that I'm not in control of my life.

Morpheus: I know *exactly* what you mean. Let me tell you why you're here. You're here because you know something. What you know you can't explain, but you feel it. You've felt it your entire life, that there's something wrong with the world. You don't know what it is, but it's there, like a splinter in your mind, driving you mad. It is this feeling that has brought you to me. Do you know what I'm talking about?

Neo: The Matrix.

Morpheus: Do you want to know what it is?

Neo: Yes.

Morpheus: The Matrix is everywhere. It is all around us. Even now, in this very room. You can see it when you look out your window or when you turn on your television. You can feel it when you go to work... when you go to church... when you pay your taxes. It is the world that has been pulled over your eyes to blind you from the truth.

Neo: What truth?

Morpheus: That you are a slave, Neo. Like everyone else you were born into bondage. Into a prison that you cannot taste or see or touch. A prison for your mind.”

 

Matrix on täydellinen vertauskuva tälle Uudelle Maailmanjärjestykselle, jossa nyt elämme. Se on kaikkialla ympärillämme, ja se on ennenkaikkea vankila mielellemme. Olemme hyvin perustavalla tavalla orjuutettuja, ja hallittuja, mutta useimmat ihmiset eivät tunnu tietävän tätä, vielä harvemmat todella ymmärtävät tämän asian ja sen implikaatiot, ja vain äärimmäisen harvoilla on riittävästi viisautta ja rohkeutta asettua vastustamaan etenevää globaalia totalitarismia.

 

Totuus on kuitenkin ikuinen, eikä ihminen nämä asiat kerran kunnolla tajuttuaan enää palaa nykyjärjestelmän kannattajaksi, tai sen passiiviseksi hyväksyjäksi. Siksi vaaka tulee lopulta kallistumaan meidän UMJ:n vastustajien puolelle. Kuten Yhdysvaltojen hyökkäystä Meksikoon 1800-luvulla runoillaan vastustanut James R. Lowell kauniisti kirjoitti:

 

”Jokaisen ihmisen ja valtion

täytyy kerran valita

totuuden ja valheen taistelussa,

hyvän tai pahan puoli;

jokin suuri aate,

jokin suuri päätös,

tarjoaa itse kullekin

kukoistusta tai kurjuutta

ja valinta jatkuu ikuisesti

pimeyden ja valon välillä

 

Silloin on jaloa asettua totuuden puolelle

kun jaamme hänen surkean kurjuutensa

kun hänen aatteensa ei tuo mainetta ja kunniaa

eikä oikeudenmukaisuus vaurautta;

silloin rohkea valitsee

ja pelkuri astuu syrjään

kunnes kansa tekee hyveen

hylkäämästään uskosta

 

Marttyyrien palavassa valossa

seuraamme verisiä jalanjälkiäsi, Kristus,

raadamme uudella Golgatalla

kantaen ristiä joka ei käänny takaisin;

uudet tilaisuudet opettavat uudet velvollisuudet

aika tekee muinaisesta hyvästä oudon ja kömpelön

niiden täytyy jatkaa, eteenpäin ja ylöspäin,

jotka haluavat pysyä totuuden vierellä

 

Vaikka pahuus menestyy,

silti totuus yksin on vahva;

vaikka totuuden osuutena on mestauslava,

ja valtaistuimella on väärä henkilö;

silti tuo mestattu hallitsee tulevaisuutta

ja himmeän tuntemattoman takana,

seisoo varjossa Jumala, vahtimassa omiaan." 

 

Tällaista hengellistä vahvuutta ja uskoa omaan asiaamme me tarvitsemme, jos haluamme voittaa informaatiosodan. Meidän pitää varautua maratoniin, ei sprinttiin. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö sellaiset usein parjatut ja pilkatut "salaliittoteoreetikot", kuin Alex Jones, David Icke, Michael Tsarion, Mark Passio, ja monet, monet muut olisi historian oikealla puolella paljastaessaan korruptiota, kulissien takaisia valtarakenteita, totalitaristisia kehityskulkuja yhteiskunnassa ja okkulttia tietoa. Historia tulee osoittamaan heidän olleen isossa kuvassa oikeassa.

 

Tämän kirjoitussarjan seuraavissa osissa tulen paljastamaan globaalia vallankaappausta paraikaa suorittavan salaliiton monituhatvuotisen historian, sen toimintatavat, sen rakenteen ja sen yksityiskohtaisen koostumuksen.

 

Auta minua varoittamaan ihmisiä jakamalla tämä kirjoitus sosiaalisessa mediassa.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Oman käsitykseni mukaan salaliittoteoriota on useammanlaisia:
- Teorioita, joiden kautta tehdään kirjoja, media-ohjelmia eli rahaa.
- Teoriota, joita on luotu tehdääkseen muut teoriat naurettaviksi.
- Teorioita, jotka osoittautuvat todeksi.

Ja siksi - en naura yhdellekkään teorialle vaan haluan tietää mihin ryhmään se kuuluu.
Blogikirjoittaja varmaan ymmärtää, että tämä lopulta väsyttää minut ja muutkin.
Voisi sanoa "Ikävä kyllä", koska meidän kaikkien tulisi olla jatkuvasti valppaina.

Ei mulla muuta.

Henry

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kouvolan Sanomat 14.11.1999, Teija Tiilikaisen haastattelu, sivu 26:

”Suomalaisten yhteinen salaliitto: Edessä on EU:n yhteinen puolustus”

Kaksi sitaattia Tiilikaisen haastattelusta:

”Ensin ajattelin, että onko kyse poliitikkojen haluttomuudesta tuoda tätä asiaa esiin. Meillä on kuitenkin aika paljon EU-kriittisyyttä ja puolustus on herkkä asia. Mutta olen alkanut miettiä, että meillä ihmiset saattavat laajemminkin ajatella niin, että tästä asiasta ei paljon tarvitse puhua.”

”Kansallisvaltioiden aika on ohi ja nyt rakennetaan säätelyjärjestelmää globalisoituvaa maailmaa ja taloutta varten.”

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Tiilikaisen kertoma "suomalaisten yhteinen salaliittoko?

Jokainen saa olla salaliitosta mitä mitä mieltä haluaa.

Mutta tosiasia on, että koska kysymyksessä on Suomen korkean valtiojohdon salaiset päätökset, ei ole kysymys demokratiasta.

Nimittäin Suomen (Ahon) hallituksen sisärengas hyväksyi Maastrichtin sopimuksen liittovaltioaiheet sellaisenaan kokouksessaan 16/1993 20.12.1993.

Seuraavana päivänä ulkoministeri Heikki Haavisto ja ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen matkustivat Brysseliin lupaamaan, että Suomi on kaikissa Maastrichtin sopimuksen velvoitteissa mukana.

Kokouksen pöytäkirja 16/1993 20.12.1993 määrättiin Ulkoministeriössä salaiseksi tammikuussa 2000 ja Korkein hallinto-oikeus vahvisti salassapidon lokakuussa 2000.

Demokratian perusta on, että valtiohallinnon päätösten pitää olla julkisia.

Totuusterveisin
Jorma Jaakkola
Pöytäkirjan 16/1993 20.12.1993 asianosainen (eli pöytäkirjan haltuunsa saanut Suomen kansalainen)

Kalle Erkkilä

On ihan hyvä varoittaa muita maailman tilasta, mutta NWO ei ole enää salaliittoteoria. David Rockefeller kertoo osallisuudestaan NWO:n ihan avoimesti kirjassaan:
http://opengov.ideascale.com/a/dtd/David-Rockefell...

Googlatka David Rockefeller memoirs NWO

Kristittyjen kannalta asiat etenevät niin kuin pitääkin, tosin pahaa pitää toki vastustaa.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

EU:n takana on juutalainen pankkimahti

Kirjassaan "Ein Leben für Europa" ("Yksi elämä Euroopalle") sivuilla 124 ja 125 kreivi Richard Coudenhove-Kalergi kertoo, että vuonna 1924 pankkiiri Louis Rothschild soitti hänelle ja kertoi toisen pankkiirin ja Venäjän vallankumouksen rahoittajan Max Warburgin lukeneen Coudenhove-Kalergin kirjan Pan-Eurooppa, ja häneen tahdottaisiin tutustua.

Warburg antoi Coudenhove-Kalergille spontaanisti 60 000 kultamarkkaa paneurooppaliikkeen edistämiseen.

Löysin tämän sitaatin Turun yliopiston sivulta:


"Toisen maailmansodan jälkeen käynnistyneen Euroopan yhdentymisprosessin perustan rakentamisessa itävaltalaisella kreivi Richard Coudenhove-Kalergilla (1894 - 1972) ja hänen Paneurooppa-liikkeellään on ollut keskeinen sija.
Coudenhove-Kalergi jos kuka ansaitsee kunnianimen "Euroopan isä".

Euroopan vanhimman yhdentymisliikkeen, Paneuroopan vaikutus on tullut Euroopan yhdentymisessä esille monin tavoin. Coudenhove-Kalergi oli vuonna 1947 johtavana sieluna mukana pystyttämässä Euroopan parlamentaarikkojen liittoa, ensiaskelta kohti vuonna 1949 perustettua Euroopan neuvostoa. Tästä taas muodostui peruskivi koko yhtyneen Euroopan kivijalkaan.

Richard Coudenhove-Kalergilla oli merkittävä asema myös Euroopan yhdentymisen jatkokehittelyssä. Vuonna 1951 allekirjoitettu sopimus Euroopan hiili- ja teräsyhteistyöstä oli tavoite, jota Coudenhove-Kalergi oli pitänyt esillä jo vuonna 1923.

Myös taloudellista yhteistyötä vuonna 1958 laajentamaan perustettu Euroopan talousyhteisö, Euroopan unionin ydin, oli Coudenhove-Kalergin varhaisten visioiden täyttymys. Paneurooppa-liikkeeltä Euroopan unioni on perinyt myös ulkoiset symbolinsa, Euroopan hymnin ja Euroopan tähtilipun. Tämä kaikki osoittaa hyvin, että vaikka Euroopan yhdentymisprosessin ylläpitämisestä kiitetäänkin juhlapuheissa valtioita ja niiden johtajia, niin yhdentymisen suunnan näyttäjinä myös yksityisten henkilöiden ja kansalaisjärjestöjen osuus on ollut usein hyvin keskeinen."

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Tästä löytyy virallista tietoa, ei siis mitään salaliittoa

http://www.paneuropa.org/~fi/

Käyttäjän mp2103 kuva
Markku Penttilä

Jorma Jaakkolalle! Olen lueskellut kommenttejasi eri yhteyksissä ja sivuilla.
Mielestäni kommenttisi ovat huippulaatua ja aina perusteltuja viimeisen päälle.
Kirjoittelusi ylittää kevyesti nykyjournalismin tason vaikkapa pääkaupungin lehteen ja Yle-mediaan verrattuna.
Juuri lukaisin myös Esko Seppäsen blogin ja aion lukea ehdottomasti hänen kirjansa "Mistä Suomi vaikenee?"
Mielenkiinnolla olen silmäillyt uuden tuttavamme Paavo Kurosen kirjoituksia, näyttää siltä, että yhtymäkohtia Esko seppäsen näkemyksiinkin löytyy. Myös Paavo Väyrynen on ollut todella aktiivinen nykymenossa. Mutta tulkitsenko oikein, että sinä Jaakko, Esko, Paavot, allekirjoittanut sekä muut samanmieliset olemme varsin huolissamme tämänhetkisestä maamme tilanteesta, joka näyttää johtavan käsittämättömän historiallisen muutoksen tielle. Se muutos uhkaa Suomen ja suomalaisten tulevaisuutta. Antaako meidän historiamme tälle oikeutusta? Mielestäni ei anna.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kiitos Markku Penttilä!

Näen tulevaisuuden erittäin laajasta perspektiivistä, vaikka joistakin voi tuntua, että olisin yhden asian mies.

Olen todella huolestunut nykyisestä ja tulevasta taloustilanteesta, syntymättömien suomalisten tulevaisuudesta.

Siksi kirjoittelenkin, koska olen ajautunut merkittävän tiedon lähteille. Juuri tätä varten olen perustanut omat kotisivuni.

Minulla ei ole pyrkimystä kuuluisuudeksi tai valtakunnalliseksi päättäjäksi. Katson velvollisuudekseni informoida Suomen kansalaisia.

Yli 15 vuotta olen kerännyt rohtoja Suomen pelastamiseksi. Kukaan ei taida olla kiinnostunut.

Paavo Väyrynen ei näytä tietävän kaikkea. Eikä Esko Seppänenkään.

Toiset soittelevat ja pyytävät kommentoimaan, mutta vältän kommentoimasta turhanpäiväisillä asioilla, joten perustan kirjoitukseni ainoastaan dokumentoituun tietoon.

Nuori Paavo omaa voimakasta tiedonjanoa ja suorittaa kriittistä tiedonhankintaa. Kiitos Paavo!

Toimituksen poiminnat