*

Paavo Kuronen

UUSI MAAILMANJÄRJESTYS PALJASTETTU - Kirjoitussarjan loppuhuipennus

UUSI MAAILMANJÄRJESTYS PALJASTETTU – Tragedia ja toivo

 

”Joka hallitsee historiaa, hallitsee tulevaisuutta. Joka hallitsee nykyhetkeä, hallitsee historiaa.”

-George Orwell

 

Johdanto

 

Tässä artikkelissa paljastan perinpohjaisesti maailmanvaltiuteen pyrkivän salaliiton olemassaolon. Esitän oman ratkaisuni sen aiheuttamiin ongelmiin, kirjoituksen loppuosassa on oma poliittinen manifestini.

 

Perustan argumenttini Harvardin, Princetonin ja Georgetownin yliopistoissa historian professorina toimineen Carrol Quigleyn vuonna 1966 valmistuneeseen teokseen ”Tragedia ja toivo: Maailman historia meidän aikanamme”.

 

Quigleytä voidaan pitää tämän aihealueen tärkeimpänä asiantuntijana, sillä hän ei tutkinut tätä maailmanlaajuisesti toimivaa salaseuraa ulkopuolisen silmin, vaan kuului itse tämän salamyhkäisen eliitin sisäpiiriin, ja oli tutkinut sen asiakirjoja.

 

Tämä salaliitto ei varsinaisesti ole Quigleyn 1348-sivuisen Magnum Opuksen pääaihe, vaan hän käsittelee yleisesti ja laajasti länsimaisen sivilisaation historiaa. Sen sijaan, että Quigley olisi tuominnut tämän salaseuran, jonka läheisyydessä hän toimi, ja jota hän tutki useita vuosikymmeniä, hän puolusti sen toimintaa kirjassaan. Vaikka Quigley kuvailikin kylmän avoimesti ja rehellisesti anglo-amerikkalaisten finanssikapitalistien vaikutusvaltaa 1900-luvulla, hän näki kuitenkin tämän atlantistisen, liberaali-demokraattisen järjestelmän maailman toivona, Kylmän sodan aikaista Neuvostoliittoa vastaan, mutta myös historiallisesti laajemmin, ”taantumuksellista” venäläistä sivilisaatiota vastaan.

 

Maailman valtarakenteissa kulissien takana toimineesta ”Pyöreän pöydän ryhmästä” Quigley sanoi, että hänellä ”ei ole mitään sitä, tai useimpia sen päämääriä vastaan”, mutta että hänen ”pääasiallinen erimielisyytensä sen kanssa on se, että se haluaa pysyä salassa”. Quigley katsoi, että ryhmä oli historiallisesti niin merkittävä, että jos nyt ei suuri yleisö, niin ainakin historiantutkijat ansaitsivat tietää sen toiminnasta.

 

Vaikka Quigley ei varsinaisesti tuominnut, tai paheksunut niitä anglo-amerikkalaisia rahoituspiirejä, joista kirjoitti, joutui hän silti avoimuutensa tähden sensuurin uhriksi. Tragedian ja toivon painolaatat tuhottiin ja kustantaja kieltäytyi tekemästä uutta painosta, vaikka väittikin Quigleylle, että ”joo, joo, kyllä me kohta otetaan uusi painos”. Tästä syystä Quigley uskoi, että ”vaikutusvaltaiset tahot tässä maassa haluavat tukahduttaa minut, tai ainakin työni”. Elämänsä loppua kohden hän oli alkanut pitää profiloimaansa ryhmää pahantahtoisena toimijana maailmassa.

 

Olen tehnyt tekstiin tummennoksia, alleviivauksia ja hakasulkeisiin sisällytettyjä taustaselityksiä, nämä voivat olla joissain kohdin hieman sekavia, mutta koettakaa kestää ja antaa anteeksi. Olen pyrkinyt kääntämään tekstin varsin suoraan, lähes sanasta sanaan, piittaamatta juurikaan kielen luonnollisuudesta. Quigleyn teosta ei ole koskaan kokonaan suomennettu, mutta tämä tieto on äärimmäisen olennaista nykyisen kaoottisen maailmantilanteen ymmärtämiseksi. Kirjoitus on noin kahdenkymmenen sivun mittainen, ja siinä on tiiviisti asiaa, mutta toivon, että mahdollisimman moni suomalainen jaksaisi lukea tämän tärkeän kirjoituksen rauhassa ja ajatuksen kanssa loppuun asti.

 

Maailmanhistorian kulkua ohjailevista salaseuroista ja mahtisuvuista puhuminen ei ole vainoharhaista hörhöilyä, vaan aivan olennaista globaalin yhteiskunnan todellisuuden ymmärtämisen kannalta. Esitän esseen keskivaiheilla ja lopussa myös omia teorioitani ja mielipiteitäni, mutta pääasiassa annan Quigleyn ja muiden autoritatiivisten oppineiden ja historiallisten merkkihenkilöiden lainausten puhua puolestaan. Quigley tuntee aiheensa, ja puhuu auktoriteetilla.

 

Professori Carrol Quigley, Tragedia ja toivo: Maailman historia meidän aikanamme:

 

Lainaus alkaa sivulta 60:

 

”Niissä moninaisissa toimissa, jotka lisäävät tai vähentävät rahan tarjontaa, hallitukset, pankkiirit ja teollisuuspohatat eivät ole aina nähneet asioita samalla tavalla. Kokonaisuudessa, ajanjaksossa joka jatkui vuoteen 1931 asti, pankkiirit, erityisesti Raha Valta [Money Power], jota kansainväliset sijoituspankkiirit kontrolloivat, olivat kykeneviä dominoimaan sekä yksityistä, että julkista sektoria. He saattoivat hallita yksityistä sektoria, etenkin niissä aktiviteeteissa ja alueissa joissa teollisuus ei voinut rahoittaa omia pääomatarpeitaan, koska sijoituspankkiireilla oli kyky tarjota tai kieltäytyä tarjoamasta sellaista pääomaa. Siten, Rothschildin [Rothschild on 1800-luvulla maailman ylivoimaisesti vaikutusvaltaisimmaksi ja rikkaimmaksi pankkiiridynastiaksi noussut juutalainen suku. Satumaisesta rikkaudestaan tunnettu suku on ollut monien salaliittoteorioiden kohde. Väitetään, että suvun valta ja varallisuus on 1900-luvulla laskenut, mutta kuka tietää, jos sinä olisit maailman ylivoimaisesti rikkain ihminen, ja vetelisit omaisuutesi avulla poliitikkojen ja liikemiesten naruista, ja manipuloisit maailman pörssejä mielesi mukaan, haluaisitko suurten kansanjoukkojen tietävän siitä, vai salaisitko todellisen valtasi? Palataan tähän esseen loppupuolella.] … Rothschildin intressit dominoivat Euroopan rautateitä, samalla kun Morgan [John Pierpont Morgan oli merkittävä pankkiiri ja teollistaja Yhdysvalloissa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.] dominoi ainakin 26 000 mailia Amerikan rautateitä. Nämä pankkiirit menivät vieläkin pidemmälle. Vastineena teollisuuden arvopaperien osakeanneista, he ottivat hallituspaikkoja teollisuusyrityksissä, kuten he olivat tehneet kaupallisissa pankeissa, säästöpankeissa, vakuutusyhtiöissä ja rahoitusyhtiöissä. Näistä pienemmistä instituutioista käsin he kanavoivat pääomaa niille yrityksille, jotka suostuivat kontrolloitaviksi, ja vastaavasti pois niiltä, jotka vastustelivat. Näitä yrityksiä kontrolloitiin ristiinkytkettyjen johtajuuksien, hallintayhtiöiden ja pienempien pankkien kautta. He toteuttivat fuusioita ja yleisesti ottaen vähensivät kilpailua, kunnes 1900-luvun alussa monet toimialat olivat niin monopolisoituja, että ne saattoivat nostaa kilpailuttamattomia hintojaan kustannusten yli, saavuttaakseen näin riittävästi voittoja rahoittaakseen omaa toimintaansa ja eliminoidakseen pankkiirien kontrollin. Mutta ennenkuin se taso saavutettiin, suhteellisen pieni määrä pankkiireja oli suunnattoman vaikutusvaltaisissa asemissa Euroopan ja Amerikan talouselämässä. Niinkin aikaisin kuin vuonna 1909, Walter Rathenau, joka oli tietävässä asemassa (koska hän oli perinyt isältään Saksan Yleisen Sähköyhtiön hallinnan ja piti useita johtajuuksia itsellään), sanoi, ”Kolmesataa miestä, jotka kaikki tuntevat toisensa, ohjaavat Euroopan taloudellista kohtaloa, ja valitsevat seuraajansa keskuudestaan.”

 

Sijoituspankkiirien valta valtioiden yli perustuu useisiin tekijöihin, joista ehkäpä kaikista merkittävin on hallitusten tarve laskea liikkeelle lyhyenaikavälin velkakirjoja (treasury bill) ja pitkän aikavälin joukkovelkakirjoja (bond). Aivan kuten liikemiehet menevät liikepankkeihin hakemaan pääoma-ennakkoja (current capital advances, eli käytännössä lainarahaa) tasoittaakseen epäjohdonmukaisuuksia epäsäännöllisten ja katkonaisten tulojensa, ja heidän jaksollisten ja pysyvien menojensa (kuten kuukausittaiset vuokrat, vuosittaiset lainanlyhennykset, ja viikottaiset palkat), siten myös valtion on mentävä liikepankkiirien luo (tai heidän kontrolloimiensa instituutioiden) tasoittaakseen epäsäännöllisten verotulojen aiheuttamat matalasuhdanteet. Valtion joukkovelkakirjalainojen asiantuntijoina, kansainväliset pankkiirit eivät ainoastaan hallinneet välttämättömiä ennakkoja, vaan myös tarjosivat neuvojaan virkamiehille, ja useissa tapauksissa asettivat omia jäseniään virallisiin virkoihin vaihteleviksi ajoiksi, käsitelläkseen erityisiä ongelmia. Tämä on niin laajalti hyväksyttyä jopa tänään, että vuonna 1961 republikaanipuolueeseen kuuluneesta sijoituspankkiirista tuli valtiovarainministeri demokraattipuolueen johtamassa hallituksessa Washingtonissa, ilman minkäänlaista merkittävää kommenttia miltään suunnalta.

 

Luonnollisesti, pankkiirien vaikutusvalta valtioiden yli finanssikapitalismin aikakaudella (karkeasti ottaen vuodesta 1850 vuoteen 1931) oli jotain, josta kukaan ei puhunut vapaasti, mutta se on myönnetty tarpeeksi useasti sisäpiiriläisten toimesta, erityisesti Englannissa. Vuonna 1852 Gladstone, valtiovarainministeri, julisti, ”Koko tilanteen käännekohta oli tämä: valtio itse ei ollut oleva merkittävä valta rahoitusasioissa, vaan sen oli jätettävä Raha Valta ylivertaiseksi ja kyseenalaistamattomaksi.” Syyskuun 26. päivänä vuonna 1921, The Financial Times kirjoitti, ”Puoli tusinaa miestä Ison Viiden Pankin huipulla voisivat horjuttaa koko valtion talouden rakennetta pidättäytymällä uusimasta velkakirjoja (Treasury Bills)” 1924 Sir Drummond Fraser, Institute of Bankersin varapresidentti totesi, ”Englannin keskuspankin pääjohtajan täytyy olla se itsevaltias, joka sanelee ne termit, jotka yksin määrittävät, miten valtio voi saada lainarahaa.”

 

Sen lisäksi, että pankkiireilla oli valta valtioiden yli valtioiden rahoituksen ja henkilökohtaisen vaikutusvallan perusteella, he saattoivat ohjailla valtioita haluamiinsa suuntiin myös muiden painostusmekanismien avulla. Koska useimmat valtion virkamiehet tunsivat olevansa tietämättömiä rahoituksen suhteen, he etsivät neuvoa pankkiireilta, joita he pitivät asiantuntijoina tällä alalla. Viime vuosisatojen historia osoittaa, kuten tulemme myöhemmin näkemään, että pankkiirien valtioille antamat neuvot, kuten heidän teollisuuspohatoille antamansa neuvot, olivat johdonmukaisesti hyväksi pankkiireille, mutta usein katastrofaalisia hallituksille, liikemiehille, ja ihmisille yleisesti. Sellaiset neuvot voitiin toimeenpanna tarpeen vaatiessa manipuloimalla pörssejä, kultakauppaa, diskonttokorkoja, ja jopa taloudellisten aktiivisuuden tasoja. Näin Morgan dominoi Clevelandin toisen hallitusta vetämällä kultaa pois markkinoilta, ja vuosina 1936-1938 Ranskan valuuttamarkkinoiden manipuloijat halvaannuttivat [vasemmistolaiset] Populaire Frontin hallitukset. Kuten tulemme näkemään, näiden kansainvälisten pankkiirien valta saavutti huippunsa heidän ylivertaisuutensa viimeisellä vuosikymmenellä, 1919-1931, kun Montagu Norman ja J.P. Morgan dominoivat, eivät ainoastaan rahoitusmaailmaa, vaan myös kansainvälisiä suhteita ja muita merkittäviä seikkoja. Marraskuun 11. päivänä 1927, Wall Street Journal kutsui herra Normania ”Euroopan valuuttadiktaattoriksi”. Tämän myönsi myös herra Norman itse, Pankin Hovin [tarkoittaa Englannin keskuspankin johtokuntaa] edessä, maaliskuun 21. päivänä 1930, ja Macmillanin Committee of the House of Commonsin edessä viisi päivää myöhemmin. Eräänä kertana, juuri ennen kansainvälisen finanssikapitalismin haaksirikkoa, herra Normanin on raportoitu sanoneen, ”Maailman hegemonia on hallussani.” Siihen aikaan, jotkut englantilaiset sanoivat ”Normannien vallanneen Englannin toisen kerran”, [Pohjoismaisista viikingeistä periytynyt, Ranskassa asunut Normannien kansa valtasi Britannian 1100-luvulla], viitaten siihen faktaan, että Normanin veli oli [Brittien yleisradioyhtiön] BBC:n johtaja. Vielä voitaneen lisätä, että kuvernööri Norman harvoin toimi merkittävissä globaaleissa ongelmatilanteissa konsultoimatta J.P. Morganin edustajia, ja tämän seurauksena hän oli yksi laajimmin matkustelleista miehistä omana aikanaan.

 

Pankkiirien ja teollisuuspohattojen välinen eturistiriita on johtanut useimmissa Euroopan valtioissa ensimmäisen alistumiseen joko jälkimmäiselle, tai valtioille (vuoden 1931 jälkeen). Tämä alistuminen saatiin aikaan ottamalla käyttöön ”epätavanomaisia rahoituskäytäntöjä” - se on, rahapolitiikkaa, joka ei ollut pankkiirien lyhyen aikavälin etujen mukaista. Tämä muutos, joka alisti pankkiirit, heijasteli perustavanlaatuista kehitystä modernissa taloushistoriassa – kehitystä, jota voidaan kuvailla kasvuna finanssikapitalismista monopolikapitalismiin. Tämä kehitys tapahtui Saksassa aikaisemmin, kuin missään muussa maassa ja oli hyvin pitkällä jo vuonna 1926. Sama muutos tapahtui Britanniassa vasta vuoden 1931 jälkeen ja Italiassa vasta 1934. Se ei tapahtunut Ranskassa verrattavassa mittakaavassa ollenkaan, ja tämä selittää huomattavissa määrin Ranskan taloudellisen heikkouden vuosina 1938-1940.”

 

Uusi lainaus alkaa sivulta 324:

 

”Muutokset tuotannollisessa ja kaupallisessa järjestyksessä, sekä rahoituskäytännöissä, tekivät melkein mahdottomaksi vuoden 1919 jälkeen palauttaa [sotaa edeltänyttä] vuoden 1914 järjestelmää. Silti tätä yritettiin. Sen sijaan, että olisivat yrittäneet pystyttää muuttuneeseen talousjärjestelmään sopivan rahoitusjärjestelmän, pankkiirit ja poliitikot vaativat, että vanha sotaa edeltänyt järjestelmä pitäisi palauttaa. Nämä yritykset keskittyivät päätökseen palauttaa kultastandardi sellaisena kuin se oli ollut 1914.

 

Näiden käytännöllisten päämäärien lisäksi, finanssikapitalismin valloilla oli toinen kauaskantoinen päämäärä, joka ei ollut mitään vähempää, kuin luoda yksityisissä käsissä pidettävä, rahoituksella kontrolloitava maailmanjärjestelmä, joka kykenisi dominoimaan jokaisen maan poliittista järjestelmää ja maailman taloutta kokonaisuutena. Yhteisen suunnitelman mukaan toimivien maailman keskuspankkien oli määrä kontrolloida tätä järjestelmää feodalistisella tavalla, salaisten sopimusten avulla, jotka muodostettaisiin säännöllisissä yksityisissä kokoontumisissa ja konferensseissa. Systeemin huippuna oli määrä olla Sveitsin Baselissa toimiva Kansainvälinen järjestelypankki, [Bank of International Settlements, eli BIS], yksityinen pankki, jonka omistaisivat, ja jota kontrolloisivat maailman keskuspankit, jotka itse olivat yksityisiä korporaatioita. Keskuspankit, jotka olivat sellaisten miesten hallinnassa, kuin Bank of Englandin Montagu Normanin, New York Federal Reserve Bankin Benjamin Strongin, Bank of Francen Charles Ristin, ja Reichsbankin Hjalmar Scachtin, pyrkivät dominoimaan kukin omia valtioitaan kyvyllään kontrolloida valtionlainoja, manipuloida valuuttakauppaa, vaikuttaa taloudellisen aktiviteetin määrään ja vaikuttaa yhteistyöhaluisiin poliitikkoihin myöhemmillä taloudellisilla palkinnoilla liike-elämässä.”

 

Uusi lainaus alkaa sivulta 950:

 

On olemassa, ja on ollut olemassa jo sukupolven ajan, kansainvälinen anglofiili-verkosto, joka operoi, jossain määrin, niinkuin radikaali oikeisto uskoo kommunistien toimivan. [Tämä oli vainoharhaista McCarthyismin aikaa, jolloin radikaali oikeisto uskoi kommunisti-vakoojien ja soluttautujien vaanivan kaikkialla maailmanvallankumoustaan suunnitellen.] Itse asiassa, tällä verkostolla, jonka voimme identifioida Round Table Groupsiksi [Pyöreän pöydän ryhmät], ei ole mitään vastahakoisuutta tehdä yhteistyötä kommunistien, tai muiden ryhmien kanssa, ja usein se tekeekin niin. Tiedän tämän verkoston operaatioista, koska olen tutkinut sitä kaksikymmentä vuotta, ja 1960-luvun alussa minun sallittiin tutkia sen papereita ja salaisia asiakirjoja. Minulla ei ole mitään sitä, tai useimpia sen päämääriä vastaan, ja olenkin viettänyt suuren osan elämästäni sen ja useiden sen instrumenttien läheisyydessä. Olen vastustanut, sekä menneisyydessä, että viimeaikoina, muutamaa sen politiikkaa (huomioitavasti sen uskomusta, että Englanti on atlantinen, mieluummin kuin eurooppalainen valta, ja että sen on liittouduttava Yhdysvaltojen kanssa ja pysyttävä eristäytyneenä Euroopasta), mutta yleisesti ottaen pääasiallinen mielipide-eroni sen kanssa on, että se haluaa pysyä tuntemattomana, ja minä uskon, että sen rooli historiassa on tarpeeksi merkittävä tullakseen tiedetyksi.

 

Pyöreän pöydän ryhmät on mainittu jo useita kertoja tässä kirjassa, huomioitavasti yhteydessä Brittiläisen kansainyhteisön muodostumiseen luvussa 4 ja Chamberlainin liennytyspolitiikkaa koskevassa keskustelussa luvussa 12. Turhan toiston uhallakin, tiivistän tarinan tässä, koska organisaation Amerikan haara (joskus kutsuttu ”Eastern Establishmentiksi”) on näytellyt erittäin merkittävää roolia Yhdysvaltain historiassa viimeisimmän sukupolven aikana.

 

Pyöreän pöydän ryhmät olivat semi-salainsia keskustelu ja lobbausryhmiä, jotka Lionel Curtis, Philip H. Kerr (Lord Lothian), ja (Sir) William S. Marris perustivat vuosina 1908-1911. Tämä tehtiin Lordi Milnerin, Rhodesin trustin pääedunvalvojan puolesta, [Lordi Milner toimi Britti-imperiumin siirtomaaisäntä mm. Egyptissä ja Etelä-Afrikassa. Milner piti hollantilaisista periytyneitä afrikaanereita ali-ihmisinä ja Brittejä ”ylivertaisena rotuna”] kahden vuosikymmenen aikana 1905-1925. Näiden ryhmien alkuperäinen tarkoitus oli yhdistää englantia puhuva maailma Cecil Rhodesin (1853-1902) [Rhodes oli 1800-luvun loppupuoliskolla elänyt kovan linjan Britti-imperialisti ja kolonialisti, joka uskoi englantia puhuvien kansojen ylivertaisuuteen. Testamentissaan hän kutsui Brittejä ”ensimmäiseksi roduksi maailmassa”. Hänen uskomuksensa oli, että ”mitä suuremman osan maailmasta me [britit] asutamme, sen parempi ihmiskunnalle”. Rhodesin British South Africa Company ylläpiti yksityisarmeijaa ja hallitsi niinkutsutun Rhodesian, eli nykyisten Zimbabwen ja Sambian aluetta. Hän harjoitti merkittävää kaivosliiketoimintaa Britti-imperiumin hallitsemassa Etelä-Afrikassa ja oli oleellisessa roolissa apartheid-järjestelmän luomisessa. Etelä-Afrikan mustan populaation hän sanoi olevan ”barbarian tilassa”, ja kannatti sen hallitsemista ”alamais-rotuna”. Rhodes oli myös vihitty vapaamuurariuden saloihin, mutta hän näki siinä organisaatiossa niin paljon puutteita, että halusi mieluummin perustaa oman salaseuransa.]

 

… Rhodesin ja William T. Steadin (1849-1912), säätämien linjojen mukaisesti, ja raha organisaation toiminnalle tuli Rhodesin trustilta. Vuoteen 1915 mennessä Pyöreän pöydän ryhmiä toimi seitsemässä maassa, Englannissa, Etelä-Afrikassa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa Seelannissa, Intiassa, ja löyhästi organisoitunut ryhmiä Yhdysvalloissa (George Louis Beer, Walter Lippmann*, Frank Aydelotte, Whitney Shepardson, Thomas W. Lamont, Jerome D. Greene, Erwin D. Canham The Christian Science Monitor sanomalehdestä, ja muita). Eri ryhmien asenteet koordinoitiin säännöllisillä tapaamisilla ja keskusteluilla, sekä hyvin informoidulla ja täysin anonyymilla neljännesvuosittain julkaistulla aikakauslehdellä The Round Table, jonka ensimmäinen pitkälti Philip Kerrin kirjoittama julkaisu ilmestyi marraskuussa 1910.

 

*Filosofinen välisoitto propagandasta, massojen hallinnasta ja valistuksen ideasta.

 

Kuka oli Walter Lippmann? Council on Foreign Relationsin, eli Ulkomaansuhteiden neuvoston (josta myöhemmin lisää) Foreign Affairs lehdessä vuonna 2015 ilmestyneen artikkelin, ”Walter Lippmann and the American Century” mukaan: ”Se yksi vääjäämätön johtopäätös, joka hänen kuudesta vuosikymmenestään julkisena kirjeenvaihtajana on vedettävä, on se, että Lippmann oli Amerikan, ja ehkä koko maailman vaikutusvaltaisin journalisti.”

 

Millaisten päämäärien ajamiseen tämä salamyhkäiseen Pyöreän pöydän ryhmään kuulunut vaikutusvaltainen journalisti käytti vaikutusvaltaansa?

 

Tunnettu lingvisti, filosofi ja poliittinen aktivisti, arvostetun Massachusetts Institute of Technologyn emeritusprofessori Noam Chomsky on analysoinut Lippmannin ajatuksia kirjassaan ”Manufacturing consent”. Chomskyn kirjan nimi on Lippmannin itsensä käyttämä termi, ja tarkoittaa hyväksynnän, yhteisymmärryksen, Suomessa voitaisiin sanoa konsensuksen valmistamista, tai tuottamista. Sanalla ”manufacturing” on myös keinotekoisuuden, tai lavastamisen kaiku.

 

Professori Chomsky kuvailee Lippmannin ajattelua:

 

”Walter Lippmann kuvaili sitä, mitä hän kutsui ”konsensuksen rakentamiseksi”, ”vallankumouksena demokratian harjoittamisessa”. Hän sanoi, että tämä oli hyödyllistä ja välttämätöntä, koska ”yhteiset edut” - kaikkien ihmisten yleiset huolenaiheet - ”ovat käsittämättömiä” kansalle. Kansa ei vain yksinkertaisesti pysty käsittelemään niitä. Ja siksi niiden on kuuluttava ”erikoistuneen luokan” toimialaan.”

 

”Nyt demokratiassa on kaksi ”funktiota”: erikoistunut luokka, vastuulliset ihmiset, suorittavat toimeenpanevan funktion, joka tarkoittaa sitä, että he tekevät ajattelemisen ja suunnittelemisen ja ymmärtävät yhteiset edut. Sitten, on olemassa häkeltynyt lauma, ja heillä on myös funktionsa demokratiassa. Heidän funktionsa demokratiassa, Lippmann sanoi, on olla ”sivustaseuraajia”, ei osallistua toimintaan. Mutta heillä on myös toinen funktio, koska kyse on demokratiasta. Silloin tällöin heidän sallitaan antaa tukensa yhdelle, tai toiselle erikoistuneen luokan edustajalle. Toisin sanoen heidän sallitaan sanoa, ”Me haluamme sinut johtajaksemme, tai ”Me haluamme sinut johtajaksemme.” Tämä on siksi, että kyseessä on demokratia, eikä totalitaristinen valtio. Sitä kutsutaan vaaliksi. Mutta kun häkeltynyt lauma on antanut tukensa yhdelle, tai toiselle erikoistuneen luokan edustajalle, heidän kuuluu vajota takaisin olemaan toiminnan sivustaseuraajia, ei osallistujia. Näin oikein toimivassa demokratiassa.”

 

”Julkilausumaton premissi – ja jopa vastuullisten ihmisten on naamioitava tämä itseltään – on kysymys siitä, miten he pääsevät asemaan, jossa heillä on valta tehdä päätöksiä. Tapa jolla he tekevät sen, tietysti, on palvelemalla ihmisiä, joilla on todellista valtaa. Ihmiset, joilla on todellista valtaa, ovat ne jotka omistavat yhteiskunnan, joka on melko pieni joukko. Jos erikoistunut luokka voi tulla ja sanoa, 'Voin palvella teidän etujanne', sitten he saavat olla osa toimeenpanevaa ryhmää. Tästä on oltava hiljaa. Se tarkoittaa, että heillä on oltava itseensä juurtuneina uskomukset ja doktriinit, jotka palvelevat yksityisen vallan etuja. Elleivät he osaa hallita sitä taitoa, he eivät ole osa erikoistunutta luokkaa. Joten meillä on vastuullisille ihmisille, erikoistuneelle luokalle kohdistettu koulutusjärjestelmä. Heidät on syvästi indoktrinoitava yksityisen vallan arvoihin ja etuihin, sekä siihen valtion ja suuryritysten verkostoon, joka edustaa sitä. Jos he pystyvät tekemään sen, he saavat olla osa erikoistunutta luokkaa. Loput häkeltyneestä laumasta on käytännössä pidettävä harhautettuna. Heidän huomionsa on käännettävä muihin asioihin. Pidettävä heidät poissa ongelmista. Varmistettava se, että he pysyvät toiminnan sivustaseuraajina, silloin tällöin antaen tukensa yhdelle tai toiselle oikeista johtajista, joiden joukosta he voivat valita.”

 

”Propaganda on demokratialle sitä, mitä pakottaminen on totalitaristiselle valtiolle.”

 

1900-luvun vaikutusvaltaisin amerikkalainen journalisti ei luonnollisesti ollut yksin näiden näkemystensä kanssa. Tiedotus- ja suhdetoiminnan - jota siis vielä siihen rehellisempään aikaan kutsuttiin propagandaksi – itävaltalais-amerikkalainen edelläkävijä, Sigmund Freudin veljenpoika Edward Bernays oli myös luomassa tätä propagandan avulla hallittua ”demokraattista” järjestelmää. Bernays yhdisteli teorioissaan Freud-setänsä ja 1800-luvun lopulla joukkojen psykologiaa tutkineen Gustave Le Bonin ajatuksia. Le Bon ymmärsi, että massoja tuli ohjailla tunteisiin ja alitajuntaan vetoavilla voimakkailla mielikuvilla, järkiperäisten argumenttien sijaan. Mainosteollisuuden käyttämät kuvat mehevistä hampurilaisista ja vähäpukeisista naisista vetoavat molemmat siihen osaan ihmisen psyykestä, jota Freud kutsui Idiksi. Hyvin harvat ihmiset näkevät mainoksen ja miettivät tietoisesti, ”Hmm, ostanpa tuon tuotteen, koska katsoin tämän informatiivisen kaupallisen tiedotteen”. Se ei ole tarkoituskaan, vaan tämä Amerikan Yhdysvalloissa kehittynyt kulutuskulttuuri ja sitä ylläpitävä propaganda on suunniteltu ohjailemaan ihmisten käyttäytymistä alitajuisesti, pommittamalla ihmisten alitajuntaa jatkuvasti tunteisiin ja vietteihin vetoavilla kuvilla ja symboleilla.

 

Luonnollisesti manipulaation ja massojen hallinnan metodit ovat ainoastaan kehittyneet vuosikymmenten edetessä. Teknokraattiset hallitsijamme käyttävät meistä keräämäänsä dataa yhteiskunnallisten trendien ennustamiseen ja seuraamiseen, mutta myös ohjailevat näitä trendejä, käyttäen hyväksi ymmärrystään massojen psykologiasta. Tiedustelupalvelut ottavat huomioon kaiken: antropologian, sosiologian, psykologian, historian. He käyttävät petosta, esiintyvien taikureiden metodeja, manipulaatiota. He ovat massoja monta askelta edellä. Tiedämme tämän muun muassa Snowdenin vuotamista Britti-tiedustelupalvelu GCHQ:n dokumenteista. Niissä käydään läpi järjestön taktiikoita ja metodeja, joita se käyttää manipuloidessaan internetissä syntyviä yhteiskunnalliseen aktivismiin suuntautuneita liikkeitä. Meidän täytyy ymmärtää, että olemme tekemisissä hyvin hienostuneiden, kokeneiden ja kehittyneiden manipulaattorien kanssa.[1]

 

Massoja ohjailevan ”erikoistuneen luokan” ilmiössähän ei sinänsä ole mitään uutta, vaan jo tuhansien vuosien ajan okkultistinen, eli tietoa piilottava, salaisuuksiin vihitty papisto on hallinnut ihmisiä tiedon pimittämisestä syntyvän valtadifferentiaalin avulla. Osuvin esimerkki tästä on luonnollisesti roomalaiskatolinen kirkko, joka paimensi talonpoikia ja maaorjia yli vuosituhannen ajan latinankielisellä Raamatulla, jota vain koulutetut papit osasivat lukea.

 

Erilaiset okkultistiset salaseurat ja kultit vaikuttavat edelleen erittäin voimakkaasti historian kulkuun maailman valtarakenteissa, vaikka jostain syystä tästä aiheesta keskusteleminen on tabu yhteiskunnassamme. Vaikka kyse on todistetusta tosiseikasta, näiden näkemysten esittäjät leimataan pilkallisesti ”hörhöiksi”, ”foliohatuiksi”, ja niin edelleen. Tällaiseen totuudenpuhujien pilkkaamiseen ja sivuuttamiseen nämä valtaa käyttävät okkultistit myös kannustavat ihmisiä, ja näin yhteiskunnan käsitys todellisuudesta saadaan pidettyä virheellisenä. Totuutta ei voida kuitenkaan sivuuttaa loputtomasti, muutosprosessi on jo käynnissä ja kiihtyy jatkuvasti. Totuus voidaan kiistää tiettyyn pisteeseen asti, mutta lopulta totuuden kiistämisen seurauksia ei voida kiistää.

 

Vastakohtana ja vastalääkkeenä Lippmannin ja muiden 1900-luvun vaikutusvaltaisten eliittien ja propagandistien ajattelulle on nähtävä 1700-luvun valistusaate. Sekä Yhdysvaltain perustajaisät, että niin sanotun saksalaisen idealismin edustajat, pitivät yleistä, kaikkien ihmisten valistamista ja sivistämistä, oikean tiedon levittämistä koko kansalle äärimmäisen tärkeänä arvona. Seuraavat Yhdysvaltain perustajaisien lainaukset valaiskoot tätä valistusajan eetosta:

 

”Edistä, sitten, ensisijaisen tärkeänä kohteena, tiedon yleiseen leviämiseen tarkoitettuja instituutioita. Suhteessa siihen, kuinka paljon valtiovallan rakenne antaa valtaa yleiselle mielipiteelle, on oleellista, että yleisen mielipiteen pitäisi olla valistunut.” -George Washington

 

”Tiedon edistäminen ja leviäminen on ainut todellisen vapauden vartija.” -James Madison

 

”Opeta ja informoi koko kansanruumista, se on ainut varma turva vapautemme säilymiselle.”

”Valista kansaa yleisesti, niin tyrannia ja alistaminen, sekä kehon, että mielen, katoavat, kuin pahat henget aamun koittaessa.” ”Puhuttaessa korkeakulttuureista, jos kuvittelet valtion voivan olla samaan aikaan vapaa ja tietämätön, kuvittelet jotain sellaista, mitä ei ole koskaan ollut, eikä koskaan tule olemaan.” ”Missä hyvänsä ihmiset ovat hyvin informoituja, heidän voidaan luottaa hallitsevan itse itseään.” Sekä oma suosikkini: ”Ihminen, joka ei lue yhtään mitään, on paremmin oppinut, kuin ihminen joka lukee pelkkiä sanomalehtiä.” -Thomas Jefferson

 

Vastaavasti samoihin aikoihin kirjoittaneet saksalaiset filosofit ajattelivat seuraavaa. Immanuel Kant sanoi, että ”kasvatus on suurin ja vaikein ongelma, jolle ihminen voi omistaa itsensä”, hänen mukaansa ”kaikki hyvä maailmassa nousee kasvatuksen kautta”. Valistuksen idean hän kiteytti tällä tavalla:

 

”Valistus on ihmisen nousu pois itse-aiheuttamastaan ala-ikäisyydestään. Ala-ikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa ymmärrystään ilman toisen ohjausta. Tämä ala-ikäisyys on itse-aiheutettua, jos sen syy ei ole ymmärryksen puutteessa, vaan päättämättömyydessä ja puuttuvassa rohkeudessa oman mielen käyttämiseen ilman toisen ohjausta. Sapere Aude! Uskalla tietää! Ole tarpeeksi rohkea käyttääksesi omaa ymmärrystäsi, on näin ollen valistuksen motto.”

 

Friedrich Schiller puolestaan kuvaili 1700-luvulla kukoistukseen herännyttä valistusta seuraavalla tavalla:

 

”Nykyinen aika on todistanut epätavallisen kasvun ajattelevassa yleisössä, johtuen lukutaidon leviämisestä; aikaisempi onnellinen tyytyminen tietämättömyyteen alkaa tehdä tietä puolikkaalle valistumiselle, ja vain harvat haluavat pysyä siinä tilassa, johon syntymä on heidät asettanut.”

 

Schillerin, kuten myös muiden tuon ajan saksalaisten ajattelijoiden, ajattelussa keskeinen käsite oli ”Bildung”, joka tarkoitti tietynlaista yleissivistystä. Sivistymistä, rakentumista, kehittymistä, jalostumista, sekä yksilön oppimisen ja kypsymisen mielessä, mutta myös laajemmassa yhteiskunnallisessa ja kulttuurillisessa mielessä. Tässä filosofisessa ja kasvatuksellisessa prosessissa yksilön mieli ja identiteetti harmonisoituvat ja kietoutuvat yhteen yhteiskunnan kokonaisuuden kanssa, jokaisen löytäessä oman paikkansa ja antaessaan panoksensa yhteiskunnan yhteiseen hengelliseen kehitykseen.

 

Tämän ajatuksen kehitti 1800-luvun alussa huippuunsa Georg Hegel, jonka filosofista järjestelmää monet pitävät tähän astisen länsimaisen filosofian eräänlaisena huippukohtana. Kuulun itsekin tähän joukkoon. Hegel näki koko ihmiskunnan historian yhtenäisenä prosessina, Hengen kehityksenä kohti täydellistä itsetietoisuutta ja vapautta. Tätä päämäärää palveli myös valtioiden järjestäytyminen ja kehittyminen. Ihmisten kollektiivinen pyrkimys kohti parempaa yhteiskuntajärjestelmää, parempaa teknologiaa, tiedettä, filosofiaa, infrastruktuuria, arkkitehtuuria, taidetta, kirjallisuutta, ja ne konkreettiset instituutiot, ja se konkreettinen kansallisvaltio, joka näiden päämäärien saavuttamiseksi syntyy, kaikki se palvelee loppujen lopuksi täydellisen itsetietoisuuden ja vapauden saavuttamista. Tämän voi ajatella olevan se hyvä, se jokaisen taidon, tutkimuksen, toimen ja pyrinnön päämäärä, ja loppusyy, josta jo Aristoteles puhuu Nikomakhoksen etiikan ensimmäisen kirjan ensimmäisessä kappaleessa. Kristinuskon termeillä voitaisiin puhua Jumalan valtakunnasta.

 

Tämän saksalaisen herra Hegelin Hengen ja ylevien ajatusten innoittamana, Suomen kansallisfilosofi Johan Vilhelm Snellman ryhtyi työskentelemään Suomen kansallisvaltion rakentamiseksi ja sivistämiseksi 1800-luvulla, kun Suomen itsenäisyys oli vielä pelkkä pilke muutamien fennomaanien silmäkulmassa. Tiedon ja sivistyksen levittämiseksi, sekä ennen kaikkea kansallisen tietoisuuden herättämiseksi Venäjän Tsaarin vallan alla eläneessä Suomen suuriruhtinaskunnassa, Snellman toimi aktiivisesti sanomalehtimiehenä. Hän julkaisi koulutetulle ruotsinkieliselle väestölle suunnattua Saima-lehteä, ja oli myös mukana perustamassa suomenkieliselle maanviljelijäväestölle suunnattua Maamiehen ystävää, joka jakoi käytännöllisiä neuvoja ja edisti väestön perusopetusta.

 

Valtiomiehenä Snellman taisteli Suomen taloudellisen itsenäisyyden puolesta, ja saikin venäläiset viranomaiset lopulta hyväksymään Suomen hopeamarkan Suomen suuriruhtinaskunnan ainoaksi lailliseksi rahayksiköksi vuonna 1865. Hän modernisoi Suomen taloutta ja vastusti Suomen venäläistämistä, mutta katsoi kuitenkin, että Suomi voisi saavuttaa itsenäisen kansakunnan aseman ainoastaan koulutuksella, ei voimalla.

 

Nyt reilut sata vuotta myöhemmin suuret ikäluokat ovat onnistuneet töpeksimään sekä 1800-luvun fennomaanien, että Talvisodan ja Jatkosodan sotaveteraanien työn. Olemme menettäneet itsenäisyytemme. Meillä ei ole itsenäistä rahapolitiikkaa, mutta ei myöskään itsenäistä ulkopolitiikkaa. Olemme de facto vasallivaltio ylikansallisten finanssikapitalistien hallitsemassa imperiumissa, ja suomalaiset lapset syntyvät pallo jalassa näiden häikäilemättömien oligarkkien velkaorjiksi. Meidän ei pidä kuitenkaan olla liian ankaria itsellemme, sillä käytännössä kaikki maailman maat ovat kokeneet saman kohtalon, ja joutuneet äärimmäisen järjestäytyneen, salamyhkäisesti toimivan, yhdessä tahdissa marssivan ja hengittävän kansainvälisen pankkiirisalaliiton uhreiksi.

 

Palaan näihin omiin pohdintoihini kohta, jatketaan vielä hieman siitä kohdasta, mihin jäimme Quigleyn kirjassa. Hän oli kertomassa Pyöreän pöydän ryhmistä, maailmanlaajuisesti vaikuttavassa, mutta erityisesti Brittiläisen kansainyhteisön maista ja Yhdysvalloista käsin toimivasta vaikuttajaverkostosta, joka halusi pitää toimintansa salassa, mutta jonka Quigley uskoi olevan historiallisesti niin merkittävä, että ihmiset ansaitsivat tietää sen toiminnasta.

 

Quigley jatkaa siitä mihin jäätiin:

”Tämän rhmän johtajat olivat: Milner, kuolemaansa asti vuoteen 1925, häntä seurasi Curtis (1872-1955), Robert H. (Lord) Brand (Lady Astorin lanko) kuolemaansa asti vuoteen 1963, ja nyt Adam D. Marris, joka on Sir Williamin poika ja Brandin työnjatkaja Lazard Brothers pankin toimitusjohtajana. Alkuperäinen tarkoitus oli, että organisaatiota johdettaisiin kollegiaalisesti, mutta Milner oli liian salaileva ja omapäinen jakaakseen rooliaan. Hän teki niin vain vuosina 1913-1919, jolloin hän piti säännöllisiä tapaamisia läheisimpien ystäviensä kanssa koordinoidakseen heidän toimintaansa painostusryhmänä kamppailussa Wilhelmin Saksan kanssa. Tätä he kutsuivat Ginger Groupikseen. Milnerin kuoleman jälkeen vuonna 1925, johtajuus jaettiin pitkälti Milnerin ”Lastentarhan” selviytyjien kesken, tämä oli joukko nuoria Oxfordin miehiä, joita hän käytti virkamiehinä jälleenrakentaessaan Etelä-Afrikkaa vuosina 1901-1910. Brand oli viimeinen ”Lastentarhan” selviytyjä; hänen kuolemansa jälkeen, organisaation merkittävästi vähentynyttä toimintaa on harjoittanut pääasiassa The Round Table-lehden pääkirjoituskomitea Adam Marrisin alaisuudessa.

 

Rahat tämän organisaation laaja-alaiseen toimintaan tulivat alunperin Cecil Rhodesin. yhteistyökumppaneilta ja seuraajilta, pääasiassa Rhodesin Trustilta itseltään, sekä varakkailta yhteistyökumppaneilta, kuten Beitin veljeksiltä, Sir Abe Baileyltä, ja (vuoden 1915 jälkeen) Astorin perheeltä. Vuodesta 1925 lähtien merkittäviä lahjoituksia on tullut myös varakkailta yksilöiltä ja säätiöiltä ja firmoilta, jotka ovat yhteydessä kansainväliseen pankkiiriveljeskuntaan, erityisesti Carnegie United Kingdom Trustilta, ja muilta organisaatioilta, jotka liittyvät J.P. Morganiin, Rockefellerin [John D. Rockefeller monopolisoi 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa Amerikan öljyteollisuuden itselleen ja tuli maailman rikkaimmaksi mieheksi. Hänen pojanpoikansa David Rockefeller on myöntänyt toimivansa muiden globalisti-oligarkkien kanssa yhden maailmanhallituksen muodostamiseksi] ja Whitneyn sukuihin, ja Lazard Brothersin yhteistyökumppaneilta ja Morgan, Grenfell, and Companylta.

 

Tämän organisaation tärkein selkäranka kasvoi jo olemassaolevan rahoitusyhteistyön mukaisesti New Yorkissa sijaitsevasta Morgan Bankista joukkoon kansainvälisiä rahoittajia Lontoossa, joita johti Lazard Brothersin pankki. Milner itse oli kieltäytynyt vuonna 1901 satumaisesta tarjouksesta, jopa 100 000 dollaria vuodessa [nykyrahassa noin 2,7 miljoonaa dollaria], ryhtyä yhdeksi kolmesta osakkaasta Morgan Bankin Lontoon konttoriin, nuoremman J.P. Morganin seuraajaksi, joka muutti Lontoosta isänsä luo New Yorkiin (lopulta tämä työpaikka meni E.C. Grenfellille, joten Morganin Lontoon tytärpankki tuli tunnetuksi Morgan, Grenfell, and Companyna). Tämän tarjouksen hyväksymisen sijasta Milneristä tuli johtaja useisiin julkisesti listattuihin pankkeihin, pääasiassa the London Joint Stock Bankkiin, joka oli Midland Bankin yhtiömuotoinen edelläkävijä. Hänestä tuli yksi suurimmista poliittisista ja taloudellisista valloista Englannissa, ja hänen opetuslapsensa oli strategisesti aseteltu ympäri Englantia merkittäviin paikkoihin, kuten The Timesin päätoimittajaksi, The Observerin päätoimittajaksi, Lazard Brothersin toimitusjohtajaksi, moninaisiin hallituspaikkoihin ja jopa ministereiksi. [Salaseuran] haarautumat vakiinnutettiin politiikassa, rahoitusmaailmassa, Oxfordin ja Lontoon yliopistoissa, aikakauslehdissä, virkamieskunnassa ja verovapaissa säätiöissä.

 

Ensimmäisen maailmansodan lopussa tuli selväksi, että tämän järjestelmän organisaatiota oli laajennettava merkittävästi. Jälleen kerran tehtävä luotettiin Lionel Curtisille, joka perusti Englantiin ja jokaiseen valtapiiriin bulvaanin olemassaolevalle Pyöreän pöydän ryhmälle. Tällä kulissiorganisaatiolla – jota kutsutaan nimellä the Royal Institute of International Affairs – oli ytimenään kulloisellakin alueella pinnan alla toimiva Pyöreän pöydän ryhmä. New Yorkissa tämä [bulvaani] tunnettiin nimellä Council on Foreign Relations [Ulkomaansuhteiden neuvosto], ja se oli kulissi J.P Morgan and Companylle, yhdessä hyvin pienen Amerikan Pyöreän pöydän ryhmän kanssa. Amerikkalaisia organisoijia dominoi suuri määrä Morganin ”asiantuntijoita”, mukaan lukien Lamont ja Beer, jotka olivat menneet Pariisin Rauhankonferenssiin ja siellä solmineet läheisen ystävyyden vastaavan englantilaisen ”asiantuntijaryhmän” kanssa, jonka Milnerin ryhmä oli rekrytoinut. Itseasiassa, alkuperäiset suunnitelmat Royal Institute of International Affairsille ja Council on Foreign Relationsille tehtiin Pariisissa. RIIA:n Neuvosto (joka Curtisin vaikutuksesta kotiutui Chatman Houseen, St. Jamesin aukion toiselle puolelle Astoreista katsottuna, ja joka tuli tunnetuksi päämajansa nimen mukaan) sekä Ulkomaansuhteiden neuvoston hallitus ovat kantaneet noista ajoista lähtien alkuperänsä merkkejä. 1960 vuoteen asti Chatman Housen neuvostoa dominoi Milnerin yhteistyökumppanien hupeneva joukko, samalla kun varsinainen palkkaa saava henkilökunta koostui laajalti Lionel Curtisin agenteista. Pyöreä pöytä-lehteä toimitettiin vuosien ajan (vuoteen 1961 asti) takaovesta Chatham Housen mailta Ormond Yardissa, ja sen puhelin toimi Chatham Housen puhelinvaihteen läpi.”

 

Lainaus päättyy.

 

Nyt voidaan kysyä, miten maailman tämänhetkinen tilanne, ja viime vuosikymmenien historialliset kehityskulut näyttäytyvät tämän Quigleyn vuonna 1966 julkaistun teoksen paljastusten valossa? Pyrkivätkö kansainväliset finanssikapitalistit edelleen luomaan ”yksityisissä käsissä pidettävän rahoituksella kontrolloitavan maailmanjärjestelmän, joka kykenee dominoimaan jokaisen maan poliittista järjestelmää ja maailman taloutta kokonaisuutena”? Asettavatko kansainväliset finanssikapitalistit edelleen ”omia luotettuja miehiään” poliittisen järjestelmän avainasemiin? Ohjailevatko nämä yksityiset ja salassa toimivat ajatushautomot edelleen yhteiskunnallisia prosesseja? Kyllä, kyllä ja kyllä.

 

Sveitsiläisten systeemiteoreetikkojen vuonna 2011 valmistunut tutkimus paljasti, että pieni joukko valtavia megakorporaatioita, pääasiassa pankkeja, hallitsee käytännössä enemmän kuin puolta koko maailmantaloudesta.[2] Tämän verkoston ytimessä on 147 superkytkeytyneen suuryrityksen joukko, joka monimutkaisten ristikkäisten omistusjärjestelyjen kautta vaikuttaisi omistavan itse itsensä. Karkeasti yksinkertaistettuna asiaa voidaan ajatella tällä tavalla, nämä eivät siis ole varsinaisia ja tarkkoja omistussuhteita, vaan havainnollistavia: Kuka omistaa Barclaysin? J.P Morgan Chase, Goldman Sachs, Vanguard Group ja Deutsche Bank. Kuka omistaa J.P Morgan Chasen? Barclays, Goldman Sachs, Vanguard Group ja Deutsche Bank. Kuka omistaa Goldman Sachsin? Barclays, J.P Morgan Chase ja niin edelleen. Tällä tavoin siis 147 jättikorporaatiota kytkeytyy toisiinsa, mutta kuka siis loppujen lopuksi on omistaja?

 

Nämä monimutkaiset ristikkäiset omistukset ovat olemassa juuri tämän asian hämärtämiseksi. Ne vanhat mahtisuvut ja monopolikapitalistit, jotka hallitsivat maailmaa 1900-luvun alussa, ne ”300 miestä, jotka tuntevat toisensa ja valitsevat seuraajansa keskuudestaan”, käyttävät tätä verkostoa oman suunnattoman vaikutusvaltansa piilottamiseen.

 

Quigley puhui siitä, miten kansainväliset pankkiirit asettavat omia agenttejaan merkittäviin julkisiin virkoihin ja ohjailee yhteistyöhaluisia poliitikkoja palkitsemalla nämä myöhemmin hyväpalkkaisilla asemilla liike-elämän puolella. Kun katsoo viimeaikaisia tapahtumia, niin voidaan puhua varsin nopeasti pyörivästä pyöröovesta yksityisen ja julkisen sektorin välillä. Esimerkiksi Jean-Claude Junckeria edeltänyt Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso sai juuri työpaikan Goldman Sachsilta. Euroopan Keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi on entisiä Goldmanin miehiä. Kun eurokriisi kärjistyi Italiassa, demokratia ohitettiin ja maan johtoon asetettiin entinen Goldmanilainen ja Bilderberg-ryhmän ydinvaikuttaja Mario Monti. Listaa voitaisiin jatkaa, pisteitä voitaisiin yhdistellä lähes loputtomiin. Nämä ovat juuri niitä yksityisten omistajiemme etuja kiltisti palvelevia ”vastuullisia ihmisiä”, jotka tekevät päätökset meidän, ”häkeltyneen lauman” puolesta.

 

Quigleyn kuvailema Pyöreän pöydän ryhmä ja sen bulvaanit vaikuttavat edelleen voimakkaasti maailmanpolitiikassa. Esimerkiksi demokraattien presidenttiehdokas Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, silloinen ulkoministeri Hillary Clinton sanoi puheessaan Ulkomaansuhteiden neuvostossa Washingtonissa:

 

”Olen iloinen, että saan puhua täällä uudessa päämajassa, olen ollut usein, kai voisi sanoa ”emäaluksessa”, New Yorkissa, mutta on hyvä, että neuvostolla on toimipiste täällä Washingtonissa, kadun toisessa päässä ihan ulkoministeriön lähellä. Me saamme paljon ohjeita neuvostolta, joten tämä tarkoittaa, että minun ei tarvitse mennä yhtä kauas, jotta minulle kerrottaisiin, mitä meidän pitäisi tehdä, ja miten meidän pitäisi ajatella tulevaisuutta.”

 

Valta ei siis ole ulkoministerillä, vaan tällä britti-kolonialistien ja finanssikapitalistien 1900-luvun alussa perustamalla neuvostolla, joka kertoo ulkoministerille, mitä pitää tehdä.

 

Ultra-korruptoituneen kiero-Hillaryn korruptiosta voisi kirjoittaa varmaankin kymmeniä sivuja. Wikileaksin paljastamat sähköpostit osoittavat Hillaryn palvelevan, muiden globalistien ohessa, kirjoituksen alussa mainittua Rothschildin pankkisukua. Vuodetussa sähköpostissa Hillary matelee paronitar Lynn de Forster Rothschildin edessä ja kyselee, millaisen ”katumusharjoituksen” hän on Rothschildille velkaa, kun oli mennyt pyytämään Tony Blairin mukaansa Israeliin neuvottelemaan rauhasta Lähi-idässä, vaikka Blairilla oli ollut sovittu tapaaminen paroni ja paronitar Rothschildia Aspenin laskettelukeskuksessa. Miksi minulle tulee näistä ihmisistä mieleen kornit James Bond pahikset?

 

Jo nyt wikileaksin ja muiden toimijoiden julkisuuteen vuotamissa tiedoissa on mielestäni niin paljon raskauttavaa materiaalia muun muassa Clintonien säätiön korruptoituneesta toiminnasta, Hillaryn törkeistä, kuolemiin johtaneista virkavirheistä ulkoministerinä ja niin edelleen, että Hillary pitäisi lukita eristysselliin loppuelämäkseen. Globalisti-eliitin hallitsema valheellinen valtamedia on kuitenkin epätoivoisesti yrittänyt laittaa sialle huulipunaa ja saada henkisesti ja fyysisesti erittäin sairaan Hillaryn näyttämään varteenotettavalta presidenttiehdokkaalta. Samalla se on hyökännyt armottomasti globalismia vastustavaa kansallismielistä populistia, Donald Trumpia vastaan. En usko hetkeäkään, että Trump olisi jonkinlainen vapahtaja, joka palauttaa Amerikan entiseen loistoonsa, jollaisena hän yrittää esittää itsensä. Myös hän vaikuttaisi olevan jossain määrin korruptoitunut valehteleva rikollinen, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö valheellinen valtamedia olisi nolannut itseään maailmanlaajuisesti härskin puolueellisella uutisoinnillaan.

 

Yhdysvaltain CFR:n ja Britannian Chatman Housen kaltaisten, Pyöreän pöydän ryhmän hallitsemien ulkopoliittisten vaikutusorganisaatioiden vastine Suomessa on tietysti 2006 perustettu Ulkopoliittinen instituutti. Instituutti ajaa täsmälleen samaa agendaa, kuin Quigleyn kuvailema atlantistinen vaikutusverkosto. Se ajaa voimakkaasti Suomen liittymistä Natoon, ja vannoo tämän atlantistisen pseudo-demokratian ja pseudo-liberalismin nimiin, eli käytännössä he toimivat finanssikapitalistien harvainvallan agentteina. Venäjä on instituutille takapajuinen, taantumuksellinen ja taikauskoinen pahuuden valtakunta, jonka pitäisi vain hyväksyä ihmiskunnan toivoa edustavan ”edistyksellisen” anglo-amerikkalaisen ”liberalismin” ylivertaisuus, aivan kuten Quigleykin – ainakin aluksi – ajatteli. Tämän atlantistisen globalisti-eliitin agendan pää-äänenkannattaja Suomessa on tunnetusti Helsingin Sanomat, jonka edesmennyt omistaja, aikanaan Suomen EU:hun petollisesti valehdellen manipuloinut mediamoguli Aatos Erkko[3] oli myös Bilderberg-ryhmän jäsen. Myös Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen on Bilderberg-ryhmän vakiokävijä.

 

Tämä niin sanottu Bilderberg-ryhmä on yksi niistä lukuisista suurelta yleisöltä pimennossa pidettävistä eliitin tapaamisista, jossa liike-elämän, politiikan ja asiantuntijamaailman huiput kokoontuvat koordinoimaan agendaansa. Näiden tapaamisten olemassaolo kiellettiin pitkään, koska kansojen arveltiin suhtautuvan kielteisesti tällaiseen kulissien takaiseen kähmintään. Nyt populaatio on kuitenkin passivoitu niin syvälle transsiin, ja eliitti tuntee olonsa niin mukavaksi ja itsevarmaksi, että se uskaltaa toimia avoimesti demokratiaa, kansaa ja läpinäkyvyyden periaatetta halveksuen.

 

Samanlainen makaaberi vitsi, kuin demokratia ja avoimuus, on nykyään myös vapaa markkinatalous. Sen jälkeen kun keinottelevat jättiläismäiset yksityiset liikepankit pelastettiin konkursseilta veronmaksajien rahoilla vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen, maailman keskuspankit ovat ”tehneet kaikkensa” talouden elvyttämiseksi. Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että uutta rahaa on ”painettu” (siis nappia painettu tietokoneella) valtavia määriä. Isoille pankeille ja suuryrityksille on annettu nollakorolla loputtomasti lainaa, mutta nämä eivät ole investoineet näitä rahoja uusiin tehtaisiin, tai sen sellaiseen, vaan ostaneet takaisin omia osakkeitaan nostaakseen osakekurssejaan ja johtajiensa bonuksia. Keskuspankit ovat ostaneet tyhjästä luomallaan rahalla suuryritysten velkakirjoja, ja nyt ne ovat alkaneet ostaa myös niiden osakkeita. Ettei talous romahtaisi, tiedättehän.

 

Voidaan kuitenkin kysyä, missä määrin tätä järjestelmää on järkevää kutsua ”vapaaksi markkinataloudeksi”, jos talous on täysin tyhjästä rahaa itselleen luovien keskuspankkien kontrolloima, ja keskuspankit omistavat pian kaikki maailman pörssit? Miten Adam Smithin teoretisoima ”näkymätön käsi”, eli yksittäisten kuluttajien rationaalisten päätösten aggregaatti, kysynnän ja tarjonnan laki, voi toimia tällaisessa järjestelmässä? Sanotaan vaikka, että jokin elektronisia vimpaimia valmistava yritys tekee huonoja tuotteita, joita kukaan ei osta. Normaalisti tällainen yritys joutuisi lopulta poistumaan markkinoilta, koska se käyttää resurssejaan tehottomasti. Nyt keskuspankki kuitenkin saapuu apuun ja syytää tälle kehnolle yritykselle valtavasti rahaa, ettei talous vain romahtaisi. Näin joku uusi, pienempi, mutta parempi ja innovatiivisempi yritys ei voi pärjätä kilpailussa. En välttämättä sano, että meillä edes pitäisi olla vapaa markkinatalous, sanon vain sen, että tämä järjestelmä ei ole sellainen, vaan keskusjohtoisesti kontrolloitu talousjärjestelmä.

 

Tämä kaikki rahanpainaminen ja ennennäkemättön nollakorkopolitiikka on johtanut uskoakseni maailmanhistorian suurimpaan talouskuplaan. Kuihtuvan reaalitalouden ja kukoistavan nimellistalouden välinen kuilu on kasvanut valtavaksi. Jossain vaiheessa tulee romahdus, kupla puhkeaa, ja ero tasoittuu. Seuraa ennennäkemätön kaaos.

 

Järjestelmän omistava finanssikapitalistien eliitti tietää, että näin tulee tapahtumaan, he tietävät kyllä mitä tekevät. Koko buumien ja romahdusten kierto on käytännössä keinotekoinen, ja palvelee näiden pankkiirien pyrkimyksiä keskittää valtaansa. Juuri tämän romahduksen, ja sitä seuraavan kaaoksen seurauksena eliitti pyrkii luomaan lopullisesti sen Uuden maailmanjärjestyksen, josta se on jo pitkään unelmoinut. Yksi maailmanvaluutta, yksi maailmanhallitus. Ensin maailma on kuitenkin ajettava sotaan ja kaaokseen, jotta manipuloitava häkeltynyt lauma olisi valmis hyväksymään uudistukset, jopa vaatisi niiden toteuttamista.

 

Meidän on toimittava ennenkuin Suomelle käy niinkuin Kreikalle, jossa kansainväliset finanssikapitalistit ovat ajaneet hyvinvointiyhteiskunnan alas ja rohmunneet itselleen kreikkalaisten saaret, luonnonvarat ja infrastruktuurin. Eivät nämä oligarkit välitä kansoista pätkääkään, katsokaa nyt miten ne riistävät kehitysmaiden luonnonvaroja ja halpatyömaita. Tai muistelkaa miten nämä kolonialistiset suurvallat kohtelivat siirtomaitaan. Meitä uhkaa sama kohtalo.

 

Jo nyt alati tiukentuvalla otteella maailmanvallassa roikkuvat oligarkit ovat saavuttaneet äärimmäisen ylilyöntiaseman kansoihin nähden, koska heillä on valta luoda rahaa tyhjästä, mutta me joudumme maksamaan työllämme korkoa tuolle tyhjästä luodulle rahalle. Tämä on hulluutta. Miksi lainaamme tyhjästä luotua rahaa ylikansallisilta finanssikapitalisteilta korolla, kun voisimme itse demokraattisesti hallita rahanluontiprosessia ja rahoittaa luomallamme rahalla yhteiskunnan modernisointiin ja kehittämiseen tähtääviä hankkeita? Koska meidät on alistettu ja valloitettu ampumatta laukaustakaan. Meidät on valloitettu velalla.

 

On selvää, mitä meidän tulee nyt tehdä. Palauttaa Suomen ehdoton, kokonaisvaltainen, täydellinen itsenäisyys ja suvereniteetti. Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle, mutta tällä hetkellä näin ei ole. Meidän on otettava maamme takaisin, ja turvattava sen luonnonvarat, jotka kuuluvat meille ja lapsillemme, eivät petollisille, manipuloiville ja ahneille kansainvälisille megakapitalisteille.

Kun nyt katsomme Suomessa toimivia itsenäisyyttä kannattavia järjestöjä, tilanne vaikuttaa lohduttomalta. Ensimmäisenä mieleen tulee häpeällisen huonosti johdettu Itsenäisyyspuolue, jonka – sanotaanko omalaatuiset ehdokkaat – kuten Seppo Papunen ja Marika Siltanen, nolasivat itsensä ja oikeastaan kaikki itsenäisyyden kannattajat viime europarlamenttivaaleissa. Tämä ei toki ollut heidän vikansa, vaan puoluejohdon, joka päästi näin kokemattomia ja toistaitoisia esiintyjiä edustamaan puoluetta. Ei olekaan mikään ihme, että puolue ei ole nyt saanut kerätyksi vaadittavaa viittätuhatta kannattajakorttia.

 

Sitten on tietysti Paavo Väyrysen ”Kansalaispuolue”, joka ei ole varsinaisesti puolue, eikä sillä vaikuttaisi olevan juuri mitään tekemistä kansalaistenkaan kanssa. Sen sijaan, että kyseessä olisi populistinen itsenäisyyteen pyrkivä kansanliike, kyse on jonkinlaisesta ammattipoliitikkojen ja ”asiantuntijoiden” kerhosta, jota määrittää Paavo Väyrysen ummehtunut konservatiivisuus. Tämäkään ”puolue” ei siis edes kannata täydellistä itsenäisyyttä ja suvereniteettiä, vaan ainoastaan euroeroa. Yritin kirjoituksessani ”Ylistyslaulu Paavo Väyryselle”, kehottaa Väyrystä olemaan itsenäisyyttä kannattava populisti, mutta hän ei ole ottanut neuvostani ollenkaan vaarin. Tuskimpa kirjoitukseni edes koskaan sattui hänen silmiinsä.

 

Aa, mutta kenties itsenäisyyttä ajava etujoukko onkin tämä uusi niin kutsuttu ”Suomi ensin”-liike, joka haluaisi järjestäytyä puolueeksi? Valitettavasti senkin toiminta vaikuttaa erittäin kaoottiselta ja amatöörimäiseltä. Sen muukalaisvihamielinen kansankiihotus on niin törkeää ja provosoivaa, että se ainoastaan jakaa ihmisiä ja aiheuttaa turhaa riitelyä, vaikka tarkoituksena olisi kai käsittääkseni yhdistää koko kansa positiivisten arvojen, itsenäisyyden ja vapauden tavoitteluun. Ymmärrän kuitenkin näiden ihmisten suuttumuksen ja turhautumisen. Tunnen teidän tuskanne.

 

Olen itsekin sitä mieltä, että tämä ”pakolaiskriisi” on itseasiassa tässä esseessä aiemmin käsiteltyjen kansainvälisten finanssikapitalistien tietoinen operaatio kansallisvaltioiden vakauden horjuttamiseksi ja kaaoksen aikaansaamiseksi, joka puolestaan lopulta palvelee maailmanhallituksen luomisen loppupäämäärää. Olisi eri asia, jos kyse olisi oikeasti pääasiassa pakolaisista, mutta näinhän ei siis ole, vaan tulijat ovat pääosin parempaa elintasoa etsiviä taloudellisia siirtolaisia.

 

Myös on huomioitava se, että muunmuassa Yhdysvallat, Israel ja Saudi-Arabia ovat olleet rahoittamassa ja tukemassa ISISiä alusta asti, siis jo siitä lähtien kun CIA perusti Al-Qaedan 80-luvulla, mutta toki edelleen, ja näiden tulijoiden joukossa on tunnetusti tietty prosenttiosuus näitä radikaaleja islamisti-terroristeja. Pahoin pelkään, että globalisti-eliitti käyttää näitä köyhiä väkijoukkoja aseena Euroopan alkuperäisväestöjä, kansallisvaltioita ja kansallisia identiteettejä vastaan.

 

Tästä kertoo esimerkiksi entinen Goldman Sachs Internationalin hallitusjäsen, nykyinen useiden kansainvälisten maahanmuuttoa edistävien organisaatioiden johtaja ja hallitusjäsen – kuinkas sattuikaan – Peter Sutherland, joka sanoi jo vuonna 2012 näin, YK:n erityisedustajan roolissa:

 

EU:n on tehtävä parhaansa heikentääkseen jäsenvaltioidensa homogeenisyyttä.” [4]

 

Nyt me näemme, mikä heidän parhaansa on. Kun Sutherlandin kaltainen Bilderberg-, Trilateraalinen komissio-, ja Goldman Sachs sisäpiiriläinen jyrähtää YK:n edustajana, EU ryhtyy toimiin. Sutherland on myös sanonut:

 

”Valtioiden täytyy johtaa antamalla positiivinen uutinen, että maahanmuuttajat ovat hyväksi yhteisölle, taloudellisesti ja kaikilla muillakin tavoilla, mieluummin kuin jatkuvasti esittää heidät taakkana, koska oikeasti he eivät ole taakka. Hyvin lyhyessä ajassa he antavat positiivisen panoksensa sille yhteisölle, jossa elävät.”

 

Onko näin, vai onko itse asiassa niin, että vuosien turhien integrointi-yritysten jälkeen maahanmuuttajat edelleen muodostavat väkivaltaisia katujengejä, polttavat autoja, eristäytyvät omiin enklaaveihinsa ja kivittävät poliiseja Ranskassa, Ruotsissa, ja muissa Euroopan maissa, joissa riittävä saturaatio saavutetaan? Onko itseasiassa niin, että sen sijaan, että näistä maahanmuuttajista tulisi nopeasti tuotteliaita yhteiskunnan tukipilareita, he ovat jatkuvasti yliedustettuina työttömyys- ja rikostilastoissa? Kuvitteletteko, että tämä kansainvälinen sijoituspankkiiri ja YK:n maahanmuuttoasiantuntija Peter Sutherland ei tiedä näitä asioita, vaikka väittääkin päinvastaista? Tietyn kansanosan pitäisi mielestäni jo sanoa tälle monikulttuurisuus-idealle niinkuin Pelle Miljoona: ”Sä olet mulle unelmaa, mutta maailma on totta.”

 

Eliitti on nerokkaan propagandan avulla saanut synnytettyä naiivien hyödyllisten idioottien ”puskurin”, joka kaikessa myötätunnossaan ja hyväntahtoisuudessaan leimaa rasisteiksi ja natseiksi kaikki ne, jotka vastustavat tätä kavalaa agendaa. Luonnollisesti massamaahanmuuton aiheuttamat ongelmat yhdistettynä internetin kaikukammioon ovat synnyttäneet vastareaktiona myös vihaisen ja rasistisen kansanryhmän. Tämä on kaikki eliitin ”hajota ja hallitse” taktiikkaa. Meidän on vastattava siihen yhdistämällä ja vapauttamalla kansa. En ala tässä tarkemmin syväluotaamaan ”tätä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka on jo useiden vuosien ajan varjostanut minua ja minä sitä”, Kummelin sketsihahmoa mukaillakseni.

 

Entäs Perussuomalaiset sitten? No, me tiedämme, ettei Perussuomalaiset varsinaisesti koskaan kannattanut eroa EU:sta ja Suomen itsenäisyyttä, vaan Timo Soini ainoastaan käytti EU-kriittistä väestöä oman ahneutensa ja vallanhimonsa tyydyttämiseksi. On erittäin mielenkiintoista lukea, mitä Soini kirjoitti populismia käsittelevässä pro gradu tutkielmassaan vuonna 1988:

 

”Populistien argumentaatio nähdään heikkona ja teesit iskulauseenomaisina. Populistit nähdään demagogeina, kansankiihottajina. Nämä demagogit käyttävät ”yksinkertaista” tavallista kansaa omien etujensa astinlautana. Kerran yhteiskunnan kyydistä pudonnutta kansanosaa petetään siis vielä kerran. Petetty pettyy siis jälleen kerran?”

 

”Miten nämä populistiliikkeiden keulakuvat ja kyläpuhujat pitäisi nähdä? Heidän kansansuosiostaan ei voi olla epäilystä, he ovat kansanomaisia ja he ovat antaneet kannattajilleen todellisia etuja. Toisaalta he ovat kyynisiä manipulaattoreita, jotka muistavat täyttää omatkin taskunsa.”

 

No, ei voida ainakaan sanoa, että Soini olisi omalla toiminnallaan parantanut populismin mainetta. Päinvastoin nyt vaikuttaa siltä, että Soini jo vuonna 1988 suunniteli kusettavansa kansaa päästäkseen vallankahvaan. Kuinka halveksuttava henkilö!

 

Tämä Soinin petos onkin nyt johtanut mielenkiintoiseen tilanteeseen Suomessa. Vielä viime vuoden eduskuntavaaleissa Perussuomalaisilla oli 17,7 prosentin kannatus ja 524 000 äänestäjää. Nyt viime gallupissa heidän kannatuksensa oli enää 7,6 prosenttia. Se tarkoittaa käytännössä, että lähes 300 000 Perussuomalaisten äänestäjää on siis nyt niin sanotusti ”ilman poliittista kotia”. He tuskin ovat palanneet äänestämään vanhoja puolueita, juuri niitä vastaan protestoidakseenhan he äänestivät perussuomalaisia. Ihmisen pojalla ei ole mihin päätään kallistaisi... Ymmärrättekö jo mitä haen takaa?

 

Kaikissa muissa Euroopan maissa populistiset puolueet nousevat kohisten. Ranskassa Le Penin National Front haluaa Frexitin. Samoin Italiassa Beppe Grillon Viiden tähden liike haluaa äänestää Italian EU-erosta. Myös Alankomaissa halutaan äänestää EU:sta lähtemisestä. Mutta Suomessa ei ole mitään hyvin järjestäytynyttä tahoa, tai puoluetta, joka ajaisi tätä asiaa! Tämä on käsittämätön poliittinen valtatyhjiö, ja on uskoakseni vain ajan kysymys, ennenkuin nämä 300 000 Perussuomalaisiin pettynyttä äänestäjää järjestäytyvät itsenäisyyteen pyrkiväksi poliittiseksi voimaksi. Niinkuin viisaudestaan tunnetun Salomon sananlasku sanoo: ”Kun laittomuus vallitsee, maalla on monta hallitsijaa, mutta yksi ymmärtäväinen ja viisas mies vakiinnuttaa järjestyksen.”

 

Minä olen etsimänne henkilö.

 

Olen päättänyt perustaa POPULISTISEN KANSANPUOLUEEN, eli PK:n.

 

Puolueen agenda on hyvin yksinkertainen.

 

Ensimmäinen ja tärkein tavoitteemme on Suomen täydellinen itsenäisyys ja suvereniteetti. Valta on palautettava perustuslain mukaisesti kansalle. Suoritetut maanpetokset on tutkittava ja syylliset tuomittava oikeudenmukaisessa julkisessa oikeudenkäynnissä.

 

Tämän päätavoitteemme lisäksi teemme tietysti myös paljon muita loistavia uudistuksia. Tarkoituksemme on tehdä Suomesta ylivoimaisesti maailman paras maa käytännössä kaikilla osa-alueilla.

 

Itsenäisyydestä ei voida puhua, jos maalla ei ole itsenäistä raha- ja talouspolitiikkaa. Meidän on luovuttava kokonaan vähimmäisvarantojärjestelmästä, jossa yksityiset liikepankit luovat järjestelmään uutta rahaa tyhjästä lainojen muodossa. Rahanluontioikeus otetaan valtiolle, jota kansa demokraattisesti hallitsee. Valtio rahoittaa luomallaan rahalla yhteiskunnan modernisoinnin ja digitalisoinnin, keskittyen erityisesti automaatioon, maalämpöön, energiatehokkuuden lisäämiseen, 3D-printtereihin, blockchain-teknologiaan, avoimeen lähdekoodiin perustuviin ohjelmistoihin, vertikaaliseen vesi- ja ilmaviljelyyn, sekä tekoälyyn.

 

Näiden modernisointiprojektien toteuttamiseksi harjoitetaan jonkin aikaa käytännössä täystyöllisyyspolitiikkaa, jonka valtio rahoittaa itse luomallaan rahalla. Jokainen suomalainen voi antaa tähän yleishyödylliseen suureen pyrkimykseen oman panoksensa omien tietojensa, taitojensa ja intohimojensa mukaan. Kaikki ovat tärkeitä.

 

Mitä tulee verotukseen, koko verojärjestelmä laitetaan kokonaan uusiksi, siitä tehdään todella selkeä ja äärimmäisen, painotan, äärimmäisen yksinkertainen.

 

90 prosentille väestöstä verot tulevat laskemaan huomattavasti. Siis, voidaan sanoa, että verot tulevat laskemaan todella, todella paljon melkein kaikille.

 

Rikkaimman 10 prosentin verotusta kuitenkin kiristetään progressiivisesti. Kymmenenneksi rikkain prosentti saa pienen veronkorotuksen, yhdeksänneksi rikkain vähän isomman, ja niin edelleen. Rikkaimman prosentin verotusta korotetaan roimasti. Myös rikkaimman prosentin sisällä, eli rikkaimman 50 000 joukossa verotus tulee olemaan erittäin progressiivista. Ja aivan rikkaimman kärjen, sanotaan rikkaimman promillen, eli 5000 rikkaimman kohdalle langetettaisiin merkittävä kertaluontoinen varallisuusvero, jonka tuotto käytettäisiin suoraan kaikista köyhimmän kymmenen prosentin auttamiseen.

 

Pitkällä aikavälillä myös rikkaiden verotusta tullaan kuitenkin keventämään. Jo muinaisessa Rooman imperiumissa oli tieverkosto, vedenjakelujärjestelmä, julkisia viranomaisia ja sotilaita. Ja kuinka paljon keskiverto roomalainen maksoi veroja? Tavallinen Rooman kansalainen maksoi veronsa kahdella työpäivällä vuodessa.[5]

 

Miten on mahdollista, että me, nykyisen huomattavasti kehittyneemmän ja elämää helpottavan teknologian avulla, emme pysty järjestämään kansalaisille yhtä mukavia oltavia, vaan valtio vie lähes puolet, tai jopa yli puolet tuloistamme? Tämä on häpeällistä.

 

Ongelma on seuraavissa asioissa, näistä leikataan.

 

-EU:lle joka vuosi nettona maksettavat sadat miljoonat eurot. Bruttona maksamme miljardeja, ja takaisin saadut rahat menevät EU:n hyväksymiin kohteisiin. Nämä rahat voidaan käyttää paremmin.

 

-Kansainväliselle sotateollisuudelle korruptoituneiden hankintojen muodossa annettavat miljardit. Tämä, että suomalaiset ajetaan köyhyyteen, jotta voidaan ostaa korruptoituneelta sotateollisuudelta kalliita sotakoneita, ei lisää turvallisuuttamme vaan radikaalisti heikentää sitä ja kasvattaa sisäisten levottomuuksien todennäköisyyttä. (Esimerkiksi minä en ikinä puolustaisi tätä nykyistä korruptiohallitusta ketään vastaan, päinvastoin jos olisin luonteeltani äkkipikaisempi ja hieman väkivaltaisempi, ryhtyisin jo itse jonkinlaiseksi pommeja räjäytteleväksi terroristiksi ja separatistiksi. En ole kuitenkaan vallankumouksellinen, vaan vastavallankumouksellinen, koska globalistit ja heidän agenttinsa ovat jo suorittaneet laittoman vallankumouksen maassamme. Minä vain yritän palauttaa itsenäisyytemme.) Yleisesti puolustusstrategian on keskityttävä sissitoimintaan, koko maan kattavaan paikallispuolustukseen eräänlaisen suojeluskunta-verkoston muodossa. Näin turvallisuutemme paranee, maanpuolustustahto kasvaa ja kulut vähenevät. Tärkeintä on puolustuksen kustannustehokkuus.

 

-Turvonnut julkinen hallinto. Järjestelmää pitää yksinkertaistaa ja selkeyttää huomattavasti. Turhaa byrokratiaa karsimalla voidaan säästää satoja miljoonia, jopa miljardeja. Tämä tarkoittaa joukkoirtisanomisia julkisessa hallinnossa.

 

-Puoluetuet. Vaikka onkin kyse ”vain” 36 miljoonasta, se on kaikki silti lopetettava välittömästi. Tämä on ehdottoman välttämätöntä ja ensisijaisen tärkeää. Puoluetuki on poliittisen korruption tukemiseen ja kannustamiseen käytettävää rahaa. Populistinen kansanpuolue ei tule koskaan ottamaan vastaan senttiäkään puoluetukea.

 

-Kansanedustajien ja korkeapalkkaisten virkamiesten palkkoja on leikattava. Tällä voidaan säästää ehkä muutamia miljoonia, mutta kyse onkin ennenkaikkea symbolisesta eleestä. Minä henkilökohtaisesti kieltäydyn ottamasta palkkaa minkään julkisen viran hoitamisesta, sillä kansan ja totuuden palveleminen on kunnia- ja periaateasia, eikä rahaa pidä sotkea siihen.

 

-Valtionvelan korkokulut, viimeaikoina noin puolitoista miljardia vuodessa. Nämä tuotaisiin nollaan joko maksamalla velka nopeasti pois, tai mitätöimällä se laittomana. Tulevaisuudessa velkaa ei tarvitsisi ottaa, koska rahanluontiprosessi olisi kansan demokraattisesti hallitseman valtion kontrollissa.

 

-Hallitsemattoman massamaahanmuuton kustannukset ovat vuosittain satoja miljoonia. Suomen on päätettävä itse, kuinka paljon ja minkälaisia maahanmuuttajia ja pakolaisia otamme vastaan. Hädänalaisia ihmisiä pitää auttaa, kyllä, mutta kuten jo aiemmin sanoin, tässä on kyse jostain muusta. Ainakin väliaikaisesti, niin kauan, että saamme selville, mitä oikeastaan on tapahtumassa, Suomen on lopetettava maahanmuuttajien vastaanottaminen.

 

Näillä leikkauksilla päästäisiin jo hyvään alkuun. Vastaavasti kasvatukseen, koulutukseen ja sivistykseen panostettaisiin. Myöskään terveydenhuollosta, eikä vanhustenhuollosta pidä leikata. Kaikista on pidettävä huolta.

 

Myös sotiemme veteraaneja kohdellaan liian huonosti. Heistä on pidettävä hyvää huolta. Heidän taistelunsa maamme itsenäisyyden puolesta on rahassa mittaamattoman arvokas. Talvisodan ja jatkosodan sankariteot eivät saa unohtua. Muisto ei saa koskaan himmetä. Mutta muistot voivat olla petollisia.

 

Pienen Suomen sankarillinen puolustautuminen avoimesti maailmanvaltiuteen pyrkinyttä, internationalistista ja globalistista Neuvostoliittoa vastaan inspiroi edelleen ihmisiä ympäri maailman. Meidän on muistettava, että vuoden 1917 Bolshevikki-vallankumouksen rahoittajat olivat niitä samoja kansainvälisiä finanssikapitalisteja, joista Quigley kirjoittaa kirjassaan! Esimerkiksi Trotsky sai rahoituksensa suoraan Wall Streetiltä. Myös Lenin kuljetettiin Tsaarin vihollisten toimesta Sveitsistä rahasalkut mukanaan Venäjälle vallankumousta tekemään.

 

Kun uutiset Suomen sankarillisesta puolustautumisesta Talvisodassa kantautuivat Britanniaan ja Ranskaan, lähtivät tavalliset kansalaiset kaduille osoittamaan mieltä Suomen puolesta, ja vaativat johtajiltaan toimia. Näiden maiden johtajilla oli kuitenkin jo omat suunnitelmansa ja sopimuksensa Stalinin kanssa Hitleriä vastaan, eikä suomalaisten kohtalo liikuttanut heitä. Toisen maailmansodan salattuun historiaan vuosikymmenien ajan perehtynyt reservin majuri, opetusneuvos Erkki Hautamäki väittää, että toisin, kuin usein kuvitellaan, Adolf Hitler ei myynyt Suomea Neuvostoliitolle Molotov-Ribbentrop sopimuksen yhteydessä, vaan päinvastoin Hitler pelasti meidät Talvisodan lopussa! Hautamäen erittäin mielenkiintoisen luentosarja, ”Talvisodan ja jatkosodan kielletty historia”, on katsottavissa internetissä. Hän perustaa tutkimuksensa marsalkka Mannerheimin salaisen asiamiehen, Vilho Tahvanaisen asiakirjoihin ja materiaaleihin. Näin Mannerheim on kirjoittanut lankomiehelleen, Frans Mikael Gripenbergille, liittyen muistelmiinsa:

 

”Olen paneutunut hyvin huolellisesti niihin ajatuksiin, joita sinä esitit minulle elämäkerran mahdollisesta julkaisemisesta... Esittämäsi näkökohdat ovat toki herättäneet levottomuutta itsessänikin, kun olen joutunut kasvotuksin – jos näin voidaan sanoa – muistojen kanssa, jotka minulla on siitä rikkomusten sarjasta, johon mahtava itäinen naapurimme on syyllistynyt. Se on historiaa, ja ilman historiallisen taustan esittämistä jäävät monet päätökset ja teot ainaisesti hämärään, mistä syystä niitä ei vain voida käsittää väärin, vaan ne luultavasti pakostakin käsitetään väärin... Elämäkerran kirjoittaminen koskettelematta niitä vihamielisiä tekoja, jotka pakottivat meidät monien päätösten tekoon, on toki kerta kaikkiaan tietoista historian vääristelyä...”

 

Mitä englanninkielisen teoksen julkaisemiseen tulee, olen ajatellut asian järjestämistä juuri sillä tavalla kuin se sinun mielestäsi olisi tehtävä. Mutta jos jätän esittämättä päätöksiin johtaneet syyt ja mainitsen vain niiden vaikutuksen, silloinhan juuri vääristelen tapahtumien dramaattista kulkua ja joudun luultavasti esittämään sen sillä tavalla, ettei länsieurooppalainen ja anglo-saksinen lukija koskaan voi sitä ymmärtää.”

 

Vaikuttaisi siis siltä, että sodan voittajavaltiot, niin kutsutut liittoutuneet, ovat vääristelleet historiaa vakavalla tavalla. Meidän olisi tunnustettava tämä, ja panostettava oikean totuuden löytämiseen ja jakamiseen julkiseen tietoisuuteen.

 

Kun ottaa huomioon tällä hetkellä maailmassa vallitsevan epävakauden, on jokaisen ajattelevan ihmisen velvollisuus toimia kolmannen maailmansodan estämiseksi.

 

Toisen maailmansodan voi ajatella alkaneen jo kauan ennen ensimmäisten laukausten ampumista. Jo vuonna 1933, ympäri maailmaa levittäytynyt juutalainen diaspora, jonka taloudellinen vaikutusvalta oli merkittävä, aloitti taloussodan Hitlerin Saksaa vastaan. Kuten historia osoittaa, taloussodat ovat erittäin vaarallisia, koska ne voivat eskaloitua asein käytäviksi sodiksi. Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?

 

Puhun tietysti EU:n Venäjää vastaan julistamista talouspakkoteista, joista Populistinen kansanpuolue luopuu. Tällä hetkellä monet suomalaiset kärsivät näiden pakkoteiden johdosta, etenkin Venäjästä riippuvaisilla ruoantuotanto ja matkailualoilla. Tämä on todellinen inhimillinen tragedia, joka koskettaa tuhansia, kymmeniä tuhansia ihmisiä, ja välillisesti koko maata ja koko maailmaa.

 

Erityisen traagista tämä on siksi, että pakotteiden langettamiselle ei vaikuttaisi olevan mitään järkevää perustetta. Kaikki länsimaiset gallupit vahvistavat Krimin kansanäänestyksen tuloksen, enemmistö Krimin asukkaista – jotka pääosin puhuvat venäjää äidinkielenään ja ovat etnisiä venäläisiä – haluaa edelleen kuulua Venäjään.[6] Minkä takia länsimaat eivät voisi vain tunnustaa tätä ja antaa Krimin asukkaiden toimia, niinkuin haluavat? Jos länsimaat ehdottaisivat esimerkiksi, että Krimillä järjestetään ihan vain muodon vuoksi uusi kansanäänestys, ja jos krimiläiset todella haluavat kuulua Venäjään, niin Eurooppa hyväksyisi tämän, ja pakotteet voitaisiin poistaa, niin tottakai Putin suostuisi tähän. Samoin voitaisiin toimia Itä-Ukrainassa, Donetskin ja Luhanskin tasavaltojen suhteen. Sotiminen ja turha tappaminen voitaisiin lopettaa välittömästi. Tämä on niin yksinkertainen ja itsestäänselvä asia. Onhan tämä jo Raamatussakin yksi ensimmäisistä opetuksista:

 

”Ja myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita ja vuohia ja karjalaumoja, ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Abram sanoi Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.”

 

Maasta riiteleminen on suurta hulluutta ja mielisairautta. Jos Ukrainaa johtavalla korruptoituneella oligarkilla, Petro Poroshenkolla olisi Abrahamin viisautta, hän sanoisi Itä-Ukrainan ja Krimin asukkaille, että menkää menojanne, ja pyrkisi rauhaan ja yhteistyöhön.

 

Valitettavasti rauha Euroopan ja Venäjän välillä ei vaikuta kuuluvan kansainvälisten finanssikapitalistien suunnitelmiin.

 

Tästä syystä Suomen on luovuttava Venäjän vastaisista talouspakotteista. Tätä järkevää ja hyödyllistä näkemystä kannattavat myös monet puolueet Euroopassa, Le Penin National Front Ranskassa, Tshekin tasavallassa Milos Zeman on puhunut voimakkaasti tämän puolesta ja niin edelleen. Vaikka Suomi kärsii näistä pakotteista kenties eniten, meillä yksikään puolue ei uskalla vastustaa niitä. Populistinen kansanpuolue muuttaa tämän tilanteen.

 

On surullista käydä menetetyillä alueillamme, puhun tässä nimenomaan Neuvostoliitolle luovutetusta Pohjois-Karjalasta, ja nähdä miten surkeasti niitä on kohdeltu. Puoliksi rakennettuja, ikkunnattomia betonikerrostaloja, kuoppaisia teitä, hökkelikyliä, tuulen kuljettamia roskia kaduilla, se on häpeällistä. Moskovasta johdettu keskushallinto ei ilmeisesti pitänyt näiden alueiden kehittämistä tarpeellisena. Kun Suomen ja Neuvostoliiton rajaakaan ei voinut ylittää, jäivät nämä menetetyt alueet ikään kuin ”pussin pohjalle” unohduksiin ajan ja kehityksen ulkopuolelle. Nyt myös Suomen puoleinen Karjala kärsii näiden pakotteiden takia.

 

Tämä tilanne voidaan muuttaa uuden ”Ystävyys, yhteistyö ja avunanto”-sopimuksen avulla. Sekä Venäjän puolista Karjalaa, että Suomen puolista Karjalaa on kehitettävä. Teitä on rakennettava, infrastruktuuria on kehitettävä, kauppaa on edistettävä. Meidän on rakennettava suuri uusi valtatie, joka yhdistää Pietarin, Petroskoin ja Joensuun. Ja mikä tärkeintä: Venäjä maksaa sen tien. Painakaa tämä mieleenne: Venäjä maksaa tämän projektin. Venäjä maksaa sen, okei?

 

Muistatteko kun Suomi rikastui Kylmän sodan aikaan idänkaupalla? Me emme voita enää. Me emme tee enää hyviä diilejä. Meidän pitää tehdä hyviä diilejä. Meidän pitää tehdä hyviä kauppasopimuksia. Me tulemme taas voittamaan. Miksi Venäjä kustantaisi tämän projektin? He tarvitsevat epätoivoisesti liittolaisia. He haluavat pakotteiden loppuvan. He ovat valmiita maksamaan, meidän täytyy vain neuvotella taitavasti. Kaikki valttikortit ovat meidän käsissämme.

Miten pääsemme alkuun tässä projektissa? Populistisen kansanpuolueen perustamiskokous järjestetään myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana, kuitenkin tämän vuoden puolella, Tohmajärven toimistotalolla, erinomaisessa, suorastaan huippulaatuisessa majoitusliikkeessä, Minimotel & Apartementos Tohmajärvessä.

 

Tässä korkealuokkaisessa ja historiallisessa tapahtumassa tulee olemaan gourmet-, vai pitäisikö sanoa á la carte-ruokatarjoilu, juomatarjoilu, live-orkesteri ja DJ, tapahtumassa on myös mahdollisuus saunoa, ja paljon, paljon muuta. Tämä vallankumouksellinen tapahtuma, jota voitaisiin kuvailla seminaariksi, festivaaliksi, seremoniaksi, tai suureksi juhlaksi, on vuosikymmenen, ei, vuosisadan, ei, kenties koko vuosituhannen tärkein ja merkittävin spektaakkeli. Majoituskapasiteettia on kuitenkin vain viidellekymmenelle hengelle, joten varaa paikkasi ajoissa.

 

Varauksen voit tehdä pyytämällä minut kaveriksi facebookissa, tai ottamalla sähköpostilla yhteyttä osoitteeseen paavokuronen@hotmail.com

 

Voit myös tarjoutua vapaaehtoiseksi auttamaan tapahtuman järjestelyssä ja puolueen perustamisessa. Kaikki apu on tarpeen. Laitetaan yhdessä ensin Suomi, ja sitten koko maailma kuntoon. Aloita jakamalla tämä kirjoitus mahdollisimman monelle ystävällesi sosiaalisessa mediassa.

 

Lähteitä:

 

[1] https://theintercept.com/2014/02/24/jtrig-manipulation/

[2] https://www.newscientist.com/article/mg21228354-500-revealed-the-capitalist-network-that-runs-the-world/

[3] http://www.kansanuutiset.fi/scripts/edoris/edoris.dll?app=server&com=sqlxml&tem=d_aihepuu.tpl&topicid=190678&selected=190950

[4] http://www.bbc.com/news/uk-politics-18519395

[5] https://www.youtube.com/watch?v=qh7rdCYCQ_U

[6] http://www.forbes.com/forbes/welcome/?/sites/kenrapoza/2015/03/20/one-year-after-russia-annexed-crimea-locals-prefer-moscow-to-kiev/&toURL=http://www.forbes.com/sites/kenrapoza/2015/03/20/one-year-after-russia-annexed-crimea-locals-prefer-moscow-to-kiev/&refURL=https://www.google.fi/&referrer=https://www.google.fi/

 

Soinin gradu: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37345/populism.pdf?sequence=1

 

http://www.carrollquigley.net/pdf/Tragedy_and_Hope.pdf

 

https://www.foreignaffairs.com/reviews/review-essay/2015-02-11/walter-lippmann-and-american-century

 

https://chomsky.info/mediacontrol03/

 

https://en.wikipedia.org/wiki/Alfred_Milner,_1st_Viscount_Milner

 

https://en.wikipedia.org/wiki/Tragedy_and_Hope

 

https://en.wikipedia.org/wiki/Cecil_Rhodes

 

https://en.wikipedia.org/wiki/Carroll_Quigley

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/J._V._Snellman

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (29 kommenttia)

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kiitos,

olet tehnyt hyvää työtä!

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Niin sinäkin .
- Kiitos niistä .Olen lukenut sivujasi ja aukaisit silmäni EU ym.
Kiinnostus heräsi ja etsin itse loput tiedot EU -historiasta ja EU asiakirjoista.
Kaikkihan alkoi jo Kekkosen ajoilta.
Haagin-sopimus EMU,yhteinen valuutta (yhteinen puolustus (NATO)"kylmänsodan"aikakaudella")
EFTA/ETY-70 (maasrichtin sopimus/rahaliitto/EY=EU,rahaliitto EMU.

Ja joka ainut eduskuntapuolue on osapuoli tuohon .Myös PS ,ei MSP jälkipolvi voi olla epätietoinen "historiasta" Vistpakat ,Urpo Leppäset (Soini)PS.

Muutkin on herännyt -16
http://nwohavaintojapromo.blogspot.fi/2016/04/save...

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

JK. Mutta kuten on aina tiedetty:Kellä on rahat,sillä on valta"!

Jos maailman 100 rikkainta omistaa niin paljon että sillä voisi poistaa köyhyyden maailmasta.

Tai jos Suomen kaikki varat on 14%-20% kansan käsissä niin turhaa tuulimyllyjä vastaan taistella.
(esim.Herliini (kesk) 4 mrd omaisuus+Kone) niin kukahan tätä maata "johtaa" perheyrityksistä
Tämäkin työn-halpuutus 9e/pv matkoihin ,0 eurolla työtä yrityksissä sosiaaliturvaa vastaan luki jo -92 Maastrichtin sopimuksessa.Aloitettiin täällä -94 jatkettiin -96-08-10-14
nyt viedään loppuun . "Kahdet työmarkkinat"!
yritysten maksamat palkat
veronmaksajien maksamat "palkat" verovaroista.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Marja-Liisa:

"Kaikkihan alkoi jo Kekkosen ajoilta."

Alkoi jo ennen Kekkosta.

Kevään 1918 sosialidemokraattinen kapinakenraali Oskari Tokoi ystävystyi CIA:n päällikön kanssa. Demarit saivat CIA:lta rahaa, jolla ostettiin sodan jälkeen tavaraa, jota Suomessa kaivattiin. Tavara tuotiin tullivapaasti ja myytiin lähes verovapaasti. Rahat menivät Väinö Tannerin allekirjoituksin demareiden tileille.

Lähde: Mikko Majander: Demokratiaa dollareilla, Sdp ja puoluerahoitus pulataloudessa 1945-1954, Otava 2007,
Unto Hämäläisen kertoi kirjasta
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1353067178341

Suomalainen - bernsteinilainen - taloussuunnittelu alkoi turkulaisessa demareiden knoellinger-keskustelukerhossa talvella 1953.

... ja jatkui Kekkosen aikana Mauno Koiviston kotona 1961 perustetussa Sosiaalidemokraattisessa yhteiskuntapoliittisessa yhdistyksessä. Yhdistyksen perustajat ovat Mauno Koivisto, Touko Markkanen ja Pentti Viita.
Suunnitelma toteutui jopa yli odotusten, Koivisto tarttui vallan kahvaan, kun nimitettiin valtiovarainministeriksi ja Suomen Pankin pääjohtajaksi.

Koivistokin ystävystyi CIA:n päällikön kanssa.
Lähde: Mauno Koivisto: Historiantekijät;
- Alkukirjoitus
- Luku IV UUSI MAAILMANJÄRJESTYS

* * *

Mauno Koivistolla on todella mielenkiintoinen uraputki.
http://jormajaakkola.fi/Koiviston%20CV

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela Vastaus kommenttiin #17

No voi kehno? Tuota en ole löytänytkään . Taas kannatti herätä aamulla.Oppi taas uutta.
Kiitos . Eli lopujen lopuksi turhaa räksysytystä Eu eroon nyt. Ellei jotain mullistavaa tapahdu joka hajoittaisi EU.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #18

Ulkopolitiikasta määrännyt presidentti Mauno Koivisto kuvitteli, että EU:hun voidaan liittyä vippaskonsteilla Suomen perustuslaki sivuuttaen - toivoen, etteivät petokset koskaan paljastu.

Kysymyksessä on joukko valtiopetoksia, joten petoksella luotu EU-jäsenyys ei ole lainvoimainen, vaan mitätön.

Valtiopetokset Suomessa
http://jormajaakkola.fi/Valtiopetokset%20Suomessa

EU:n mielipidettä ei Suomen EU-eroon tarvita.
Tarvitaan ainoastaan Suomen eduskunnan yksinkertaisen enemmistön toteamus jäsenyyden laittomuudesta.
Mitään sanktioitakaan ei voi tulla.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Jos mietitään Venäjän ja Putinin roolia NWO-maailmassa, niin hän on joko Gandalf harmaa, joka taistelee Mordoria vastaan tai sitten hän on suunniteltu osa NWO:a.

Onko sinulla teoriaa siitä, miksi länsi hakee casus belliä Venäjää vastaan?

Paavo Kuronen

Se voi johtua todennäköisesti käynnissä olevasta talousromahduksesta, ja yrityksestä lakaista tämä ongelma maton alle. Eliitti tarvitsee ulkoisen vihollisen pitääkseen valtansa.

George Orwellin, oikealta nimeltään Eric Blair, 1984 kirjassa kuvailtu valtatasapaino, jossa Oseanian, Euraasian ja Itä-aasian totalitaristiset valtiot sotivat "ei kenenkään maalla" proxy-sotia toisiaan vastaan, vaikuttaisi olevan aika pätevä kuvaus nykyhetken tilanteesta. Blair kuului myös Briteissä erinäisiin sisäpiireihin ja tiesi eliitin suunnitelmista, mutta vastusti niitä.

Kaikki suurvallat, myös Venäjä, tarvitsevat toisiaan vihollisina, jotta pieni eliitti voi pysyä vallassa. Tässä mielessä Putin on tosiaankin osa yhtä ja samaa järjestelmää.

Ihmiset eivät hyväksy maailmanhallitusta ilman tarpeeksi suurta kriisiä, myös tästä syystä tietyt tahot pyrkivät eskaloimaan tilannetta ja aloittamaan sotaa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Vaikuttaisi siltä ettei Venäjä ja Kiina suostu läntisten pääomapiirien juoksupojaksi. Jeltsinin aikana suostui ja välit olivat hyvin sydämelliset mutta Putin pilasi kaiken.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Mielenkiintoinen avaus. Ja ihan fiksuja pointteja. Tervettä vaihtoehtoa kaivataan ja tällä puolueella saattaa olla hyvinkin kysyntää. Mikähän mahtaa olla aikataulu tuolle perustamisen tähtäävälle kokoukselle ?
Vanha viisaushan sanoo, "ystävät lähellä ja viholliset kaukana "

Ei pienellä maalla ole varaa menettää naapurin markkinoita. Politikointia, tai ei.

Sitten hieman EU n aiheuttamista hullutteluista, esimerkikinä vaikkapa Merkelin ja Sipilän myötäsukainen touhustaminen.

Eli, Miten mielestäsi pitäisi tulkita Sipilän tekemän sähköisen ja hallitsemattoman tiedottamisen seuraukset ? Käyttikö pm asemavaltuutustaan väärin ja toimiko hän hallituksen suostumuksella ? Voidaanko tuosta kutsusta ja sen seurauksista muuten jotakuta rangaista, vai meneekö hallitsematon ja harhaanjohtava tiedottaminen, joka tulee johtamaan mielettömään ja hallitsemattomaan verovarojen tuhlaamiseen : Oho, lipsahti. - painetaan villaisella, lukuun. ?

Oheinen linkki valottaa tuosta kutsusta seurannutta taloudellista tilannetta nyt ja antaa osittain kuvan myös tulevista vaikutuksista.

http://yle.fi/uutiset/3-9186118

Paavo Kuronen

Tapahtuma on määrä järjestää muutaman kuukauden sisällä, toivottavasti tämän vuoden puolella.

Niin, mitä tulee Sipilän toimintaan tässä talon-lupaus-asiassa niin olihan se melko kummallista. Ehkä hänellä oli asiassa hyvät aikomukset ja sydän paikallaan, ehkä ei. Surkea pääministeri Sipilä on joka tapauksessa.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

En jaksa uskoa, että tunteilu on ollut kutsuhuudon takana. Harvemmin insinöörit hyväsydämisyyrttään toimivat. Kyllä toiminnan takana on aina laskelmat ja suunnitelmat. Senhän osoittaa Sipilän toiminta myös omien talletusten suojaamisen suhteen.

Paavo Kuronen Vastaus kommenttiin #11
Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Laskeppa moniko hyötyy pakolaisista. Moniko "tuttava" saa siitä bisneksen itsellee,valtio maksaa. Maahanmuuttovirasto.
Eikä siellä kitsastella palkkioilla. Tulkit,vastaanottokeskukset ym.
Bisnesenkeli ,sijoittaja haistaa mistä rahaa tulee.

Tässä vain yksi niistä lukemattomista tehtävistä mitä niihin kuuluu:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-200000122290...

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

lainaus:
tällä puolueella saattaa olla hyvinkin kysyntää

Kuten "työväenpuolue" PS?

Saa olla aika kova puolue joka kerää taakseen 6 porvaripuolueelta 101 paikkaa eduskunnassa.

Paavo Kuronen

Missä on tahto, siellä on myös keinot. Jos tietää syyn miksi, keksii kyllä myös miten.

Myös muita vaikuttamisen keinoja on olemassa, kuin poliittisia. Talous, tiede, taide, media ja uskonto esimerkiksi. Uskon, että tiettyjä väistämättömiä historiallisia prosesseja on jo käynnissä, ja että internetin aikakaudella mikään ei voi pysyä pitkään salassa.

Oikeastaan ei tarvitse tehdä muuta, kuin levittää ajatuksia pitkäjänteisesti. Lopulta siemenet lähtevät itämään...

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos! Tämä täydensi joitakin aukkoja, mutta olemme päätyneet omien analyysiemme pohjalta kovin identtiseen lopputulokseen.

Aika vaan alkaa käydä kortille, kun isot pojat on jo valmiina kaatamaan koko systeemin. Sivusin asiaa tämän päivän jutussani.

World Trade Centerin paikalle on jo tulossa One World Trade Center ja yuan liittyy SDR-koriin 1.10. , eli aivan näinä päivinä ja Quigleyn kertomat mahtisuvut ovat keskeinen osa Kiinan talousjärjestelmää.

Johtopäätöksistäkin olemme varsin yksimielisiä.

Tohmajärvi on vajaakuntoiselle ja -varaiselle kaukana, mutta tämän perusteella kiinnostaisi lähteä matkaan. Numeroni löytyy tiedustelusta, jos kiinnostaa ja ehtii rupatella tarkemmin.

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen

Basel on tässä kuviossa ratkaiseva kaupunki ja nyt ajossa oleva Basel III - soppari saa pian isoveljensä.....joka ei kerro pahuuttaan etukäteen!

LISÄYS:
"„Basel-III sopimuksella, jossa on 12.000 A4-sivua tiukkaa tietoa, edetään kohti pankkisysteemin reformia, jota johtaa ja valvoo kansainväkinen järjestelypankki (BIZ ) Sveitsin Baselista. Basel III sopimuksella pankkivalvonta siirrettiin pois kansallisilta keskuspankeilta.

Ja tämä ei jää tähän Basel III-sopimukseen! Viime päivinä on tullut esiin Basel IV-sopimuksen suuntaviivoja. Bernd Lüthje vaati 2013 riskienhallinnan ja vastuun palauttamista perustuksiksi sopimukseen kirjassaan. Hampurilainen Bernd Lüthje, joka toimi WestLB ja NRW-pankissa on osoittanut „Basel-hallituksen“ pääsyylliseksi 2006 talouskriisiin ja Basel III-sopimusta tämän „hallituksen“ suunnitelmaksi.

Lüthje esitti, että pankkivalvonta pitäisi siirtää „Basel-hallitukselta“ UNOlle maailman laajuisesti ja esitti vain yhden vaatimuksen. Jokaisella vieraalla pääomalla toimivalla pankilla tulisi olla omaapääomaa 32%, jota kontroloi paikallinen veroviranomainen, jolle pankki joutuu toimittamaan kirjanpitonsa joka tapauksessa.

„Basel-hallitus“ otti toisen suunnan ystävänsä IMF:n kanssa. „Basel-hallitus“ syventää valtaansa ja apulaisen apulaiset auttavat. Michael Maiers on kirjoittanut tätä ennustuksensa, jossa kuvataan maailman ryöstöä joka tapahtuu pienen ryhmän johdolla ja leviää vauhdilla. Tätä suuntaa auttaa ja nopeuttaa tuleva Basel IV – sopimus. USA voi levätä rauhassa mielettömän velkataakkansa kanssa, koska se kontrolloi „Basel-hallitusta“ ja IMF:ä yksin. Päivittäisiin kuluihin riittää FED:in painamat setelit ja FED määrää maailman korot."

"Basel IV on vaikuttava teos.

Kesäkuun 23. 2014 EKP:n varajohtaja Vitor Constancio esitteli „MARS“ – ohjelman (Macro-Prudential Research Network) . 160 esitelmää ja kaksi konfrenssipäivää 122 sivulla. Vitor:in puheen titteli oli „The ECB and Macro-prudential policy: from research to implementation”. Tämä oli selvitys finanssi-kriisistä ja tulevista instrumenteistä. Teoksen tekijöinä häärivät „Basel-hallitus“, EU-alueen keskuspankit, BIZ ja FED. EKP:n työntekijöitä oli 49, Saksan keskuspankista 9, Luxemburgin keskuspankista 7, Bank of England:ista 6, joista yksi oli myös EKP virkailija.

Tutkimuksen tieteellinen sisäsiittoisuus on ilmiselvä, koska asiakirjoissa ei minita muita, kuin lueteltuja henkilöitä. Siinä esitetään kokonaisvaltaista ohjausmekanismia, joka jäljittelee Neuvostoliiton vastaavaa. Valvontasysteemi, jonka juuret ulottuvat kolmanteen valtakuntaan ja DDR:än. Ainut maa joka jättäytyy valvonnan ulkopuolelle on USA FED:insä kanssa."

https://vapaakulkija.wordpress.com/2014/11/16/pank...

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Joka hallitsee historiaa, hallitsee tulevaisuutta. Joka hallitsee nykyhetkeä, hallitsee historiaa.» – George Orwell

«Joka hallitsee rohtoa, hallitsee maailmankaikkeutta.» – Frank Herbert.

Risto Laine

"Hallitse nuoret, niin hallitset tulevaisuuden"

-Adolf Hitler-

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Siksipä koulun jakama tieto pitää olla ehdotonta faktaa tai ainakin monikulmaista. Koulumatikassa tämä on helppoa, mutta historiassa miltei mahdotonta samoin kuin uskonnossa ja erityisesti ilmastouskonnossa, joka jo lienee osana maantietoa, biologiaa, fysiikkaa, kemiaa,...

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mainiota kirjoittelua.

Monessa kohtaa huomasin päättelysi olevan kovin samanlaista kuin itsellänikin. Ehkä tosiaan voisi olla aika välillä keksiä kansaa yhdistäviä tekijöitä..paljon oli latausta asetettu PS:n vuoksi,mutta se katosi todella nopeasti. Nyt sitten on ehkä kyse siitä montako vuotta menee ennen kuin minkäänlaista tahtotilaa löytyy uudestaan.

Valtava joukko näkee vaivaa kaiken poikkeavan lyttäämiseen joten kannattaa valmistautua.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Hehhee, aika hyvää torttua on tämä. Pistän parhaan palan:

> Nyt reilut sata vuotta myöhemmin suuret ikäluokat ovat onnistuneet töpeksimään
> sekä 1800-luvun fennomaanien, että Talvisodan ja Jatkosodan sotaveteraanien työn.
> Olemme menettäneet itsenäisyytemme. Meillä ei ole itsenäistä rahapolitiikkaa,
> mutta ei myöskään itsenäistä ulkopolitiikkaa. Olemme de facto vasallivaltio
> ylikansallisten finanssikapitalistien hallitsemassa imperiumissa, ja suomalaiset
> lapset syntyvät pallo jalassa näiden häikäilemättömien oligarkkien velkaorjiksi.
> Meidän ei pidä kuitenkaan olla liian ankaria itsellemme, sillä käytännössä
> kaikki maailman maat ovat kokeneet saman kohtalon, ja joutuneet äärimmäisen
> järjestäytyneen, salamyhkäisesti toimivan, yhdessä tahdissa marssivan ja
> hengittävän kansainvälisen pankkiirisalaliiton uhreiksi.

Toivon aikomallesi puolueeelle menestystä. Ehdotan kuitenkin, että nuo salaliitot voisi jättää syrjään. Useimmiten salaliittoteoriat edustavat eräänlaista animismia -- uskotaan, että historiallisen tapahtumaketjun takana on henkilöitä ja päätöksiä.

Myös voisit painottaa solidaarisuutta. Tulevaisuus on pienempi kuin nykyisyys, meillä tulee olemaan tiukkaa, siksi meidän on pidettävä toisistamme huolta. Muutoin energia hukkautuu toistemme tuomitsemiseen.

Paavo Kuronen

Kyllä, solidaarisuus on avainsana tässä hommassa. Täytyy muodostaa yhteisrintama kaikkien itsenäisyyteen pyrkivien tahojen kanssa. Ja miksipä ei muidenkin tahojen kanssa siltä osin kuin on yhteisiä tavoitteita.

Salaliittoteorioista en aio luopua, ainakaan siltä osin, kuin ne ovat tosia. Jokainen teoria pitää ottaa tapauskohtaisesti. Itse pidän itsestäänselvänä, että vaikutusvaltaiset tahot tekevät yhdessä suunnitelmia ja ajavat omia etujaan kansalta salassa, piilottavat tietoa todellisista aikomuksistaan ja niin edelleen.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Mikäli joku on tosissaan tämän aiheen suhteen niin tässä on linkit joista voi ladata zip -muodossa erään edesmenneen nettisivun sisällön ja kolmisenkymmentä kirjaa.

Projekti oli/on erittäin kunnianhimoinen, ensi vuonna kirjoittajat saattavat tehdä paluun. Kyllästyivät ihmisten typeryyteen (netissä) ja ovat olleet tauolla.

Paavolle laitoin sähköpostia ja kaveripyynnön muttei ole mitään kuulunut. Tässä on siis kaikki se materiaali jonka mainitsin sähköpostissa; ei tarvitse Amazonin kautta näitä hankkia. Kelle tahansa tasa-arvo -idealistille käypää bensaa.

Opus Magnum (armageddonconspiracy.co.uk):
https://mega.nz/#!FtEVUDTB!0Bk3j6fRumKhwvqsNH5K5cXf12mQl_02_SyyS_vqSaU

Kirjat:
https://mega.nz/#!84FWWAoJ!VjgCFWc3-umtGtuytPRDn9dB8fgo-buh-Cle50Sas-U

Viimeisimmät teokset:
https://mega.nz/#!lsEABIDB!BRPM4mmi8_1o0_YJtNBUrDo9i-Ybo7JLyhln7fsQUL8

Paavo Kuronen

Joo sori kun en vastannut/toiminut, oli muutto kesken ja muita kiireitä ja palautetta oli tullut niin paljon, että olin mennyt ihan lukkoon siihen vastaamisessa.. Pikkuhiljaa.. Hyvä, että tietoa on olemassa ja sitä on kerätty paljon. Informaatio on kyllä saatavilla, ja etsivä sen löytää netistä, mutta olennainen ongelma on saada tämä tieto suuren yleisön tietoon, tiivistää se, yksinkertaistaa sitä, niin, että se alkaa vaikuttaa laajemmin yhteiskunnan kehitykseen. Tarvitaan useita eri lähestymistapoja aiheeseen, entry-level tietoa noviiseille, järeämpää tietoa enemmän asiaa tutkineille jne..

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Finanssikapitalismin kutsuminen "vapaaksi markkinataloudeksi" olisi koomista, jos se ei olisi traagista. Tästä lienemme samaa mieltä.

Puoluehankkeesi on pelkästään koominen. Onneksi et pääse äänestämään Yhdysvalloissa, jos Clintonin tappio olisi mielestäsi maailmalle jotenkin hyödyksi.

Walter Lippmann oli ilman muuta 1900-luvun merkittävimpiä valistusfilosofeja:
https://en.wikipedia.org/wiki/Walter_Lippmann

Paavo Kuronen

Puoluehanke on koominen vielä tässä vaiheessa, mutta aika tulee näyttämään kuka nauraa viimeiseksi. Uskon, että historia tulee osoittamaan minun olleen oikeassa ja aikaani edellä. No, tämä on joka tapauksessa keskeneräinen taideteos...

Clinton on uskomattoman korruptoitunut Goldman Sachs/Saudi/Kiinalais/Rothschild rahoitteinen poliittinen huora. Jo Bill Clinton oli saatanallinen rikollinen, joka pommitti sudanilaisen lääketehtaan ja tappoi siten kymmeniä tuhansia siviilejä, naisia ja lapsia. Hän on myös sarjaraiskaaja, ja oli vakiovieras pedofiili Jeffrey Epsteinin Lolita-expressin kyydissä. Nämä ovat oikeasti todella sairaita ja korruptoituneita ihmisiä... puhumattakaan Clintonien säätiön skandaaleista, Haitista jne.

Mitä tulee Trumpiin niin myös hän on toki rikollinen ja valehtelija. Hän ei kuitenkaan halua sotaa Venäjän kanssa vaan vaikuttaisi haluavan rauhaa, ja tuhota ISISin yhdessä Venäjän kanssa, toisin kuin Clinton joka vaikuttaa haluavan eskaloida tätä Venäjän ja Lännen välistä riitaa. Loppujen lopuksi esimerkiksi Syyriassa on kuitenkin kyse näistä kaasu/öljyputkista ja petrodollarijärjestelmästä tuleeko putki Qatarista Syyrian läpi Eurooppaan, vai muodostavatko Venäjän liittolaiset Shiia-vyöhykkeen Iranista Syyriaan, ja aletaanko energiaa tuomaan Eurooppaan sittenkin Iranista...

Trump ei kuitenkaan ole asettunut Snowdenin ja Assangen puolelle, toisin kuin Jill Stein. Äänestäisin varmaan tätä Jill Steinia, tai sitten vain jättäisin äänestämättä.

Huomasin muuten jokin aika sitten reaktio-kirjoituksesi, kun Trump oli käytännössä todennut sen faktan, ettei amerikkalaisilta aseenomistajilta voi noin vain viedä aseita. Sen takiahan heillä on ne aseet ja perustuslain toinen lisäys. Niitä aseita ei tarvita, ennenkuin tyranniaksi muuttunut valtio tulee hakemaan niitä. Silloin niitä käytetään itsepuolustukseen. Tämä oli koko lisäyksen alkuperäinen idea.

Olit kuitenkin tulkinnut tämän Trumpin lausunnon jonkinlaiseksi tappouhkaukseksi Clintonille, ja että Trump pitäisi vangita sen takia, mikä osoittaa, että olet pahasti pihalla asioista.

Tuo Lippmann wikipedia-artikkeli vain vahvistaa sen mitä sanoin kirjoituksessani, ja mitä Chomsky sanoo, eli että Lippmann toimi merkittävänä anti-valistusfilosofina, joka uskoi, että teknokraattisen eliitin tuli ohjailla massoja, sen sijaan, että massat voisivat valistua ja että ne pitäisi valistaa.

Mielenkiintoista on kuitenkin, että ilmeisesti Lippmann, ihan niinkuin Quigleykin, alkoi lopulta kääntyä status quota vastaan, vaikka toimikin aluksi sen puolustajana.

"In The Public Philosophy (1955) he presented a sophisticated argument that intellectual élites were undermining the framework of democracy. The book was very poorly received in liberal circles"

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Siteeraanpa joutessani myös Paul Krugmania, 2000-luvun valistusajattelijaa:

"Finally, it’s dismaying to see the fecklessness of those on the left supporting third-party candidates. A few seem to believe in the old doctrine of social fascism — better to see the center-left defeated by the hard right, because that sets the stage for a true progressive revolution. That worked out wonderfully in 1930s Germany."

http://www.nytimes.com/2016/10/03/opinion/trumps-f...

Toimituksen poiminnat